Nyt se tuli, eli hollolalaisten kannanotto uuteen kuntaan. 83,15% äänestäneistä sanoi ei, äänestysprosentin ollessa 63,42. Ei -äänten määrä on siten kaikista äänioikeutetuista hieman yli 50%. Fifty - sixty.
Vaatii helkutinmoista kanttia äänestää nyt Hollolan valtuustossa kyllä. Moni valtuutetuista puntaroi varmaan yhä päätöstään, mutta kuntalaisten kuulemisen jälkeen päätös ratkaista asia eri tavalla on vaikea. On aika surullista, että kuntaliitoskeskustelu urautui selvitysvaiheen jälkeen mustamaalaus/uhkailulinjalle, jossa kuntalaiset reagoivat ärsytettynä lähinnä tunnepitoisin argumentein. Vahvemman yhteisen elinkeinopolitiikan rakentaminen, mahdollisuudet järkevämpään, tehokkaampaan ja ympäristöystävällisempään maankäyttöön sekä vakaamman taloudellisen pohjan muodostaminen eivät lopulta ole painaneet keskusteluissa kovinkaan paljon! Sen sijaan kirjoituksissa puhutaan kolmipäisestä hirviöstä, joka aivan pian nielaisee pikku pupujussit ahnaaseen kitaansa. Ja mahasta niiden pupujussien ääntä ei kuule enää kukaan.
Hollolan valtuutetut, vetäkääpä vielä hetki rauhassa henkeä. Toivon, että kaikkissa uutta kuntaa selvittäneissä valtuustoissa tehdään päätöksiä 13.9. lähinnä järkiperustein. Kuntaliitos ei ole yksiselitteisesti hyvä tai huono asia, vaan puntarissa on valtava määrä plussia ja miinuksia, etuja ja haittoja, hyviä ja huonoja skenaarioita. Kuntarajan hävittäminen tukee paremmin yhtenäisen työssäkäyntialueen kokonaisvaltaista kehittämistä, joka luo edellytyksiä mm. palvelurakenteen tasapainoisemmalle kehittämiselle nykyisten kuntarajojen tuijottamisen asemesta. Kysymys on asioiden mahdollistamisesta, mitään ei synny itsestään. Kysymys on myös oikeudenmukaisuudesta verotulojen jakautumisen osalta. Hollolalaisista työssäkäyvistä hieman alle puolet työskentelee Lahdessa. Millä tavoin Hollola varmistaa, että sen sydän pumppaa hapekasta verta myös tulevaisuudessa?
0 kommenttia:
Lähetä kommentti