Lasten ja nuorten henkisen hyvinvoinnin heikkenemisestä on puhuttu jo maailman sivu. Puhuttu ainakin - oikeasti asialle on tehty vähemmän. Meidän kiireinen, suorituskeskeinen aikamme sairastuttaa yhä kasvavan joukon lapsia, jotka murtuvat kovassa paineessa. Suurin osa lapsista ja nuorista voi melko hyvin - mutta tässä kirjoituksessa keskityn heihin, jotka eivät voi.
Päijät-Hämeen hyvinvointiraportti 2008: "Alle 35-vuotiaiden päijäthämäläisten psyykkinen hyvinvointi on huonompi kuin 35–64-vuotiaiden psyykkinen hyvinvointi, joka puolestaan on huonompi kuin 65–86-vuotiailla. Yksityiskohtaisempi analyysi antaa viitteitä siitä, että Lahdessa asuvien nuorten miesten sekä Lahdessa ja kehyskunnissa asuvien nuorten naisten psyykkinen hyvinvointi olisi keskimääräistä huonompi."
Anna Niemelä, Sosiaalialan osaamiskeskus Verson raportti 3/2007: "Lasten psyykkiset oireet ovat väestöntutkimusten mukaan lisääntyneet. Vakavia psyykkisiä häiriöitä on n. 4 prosentilla ja keskivaikeita n 17 prosentilla 8-9-vuotiaista lapsista." "Lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen resurssit ovat riittämättömät; tarjonta on alueellisesti epätasaista, palvelujärjestelmä hajanainen ja ongelmien tunnistamisessa on puutteita. Kouluikäisten lasten ongelmiin puututaan liian vähän ja hitaasti." "Kaikkein eniten oireita on suomalaisilla 13-vuotiailla tytöillä, joiden joukosta jopa lähes kolmannes kuuluu riskiryhmään."
Nuoren ikäpolven harteilla, todellisuudessakin, on koko tulevaisuutemme. Miten ihmeessä onnistumme tukemaan nuorten kasvua tasapainoisiksi aikuisiksi tässä ajassa, jotta he joskus osaavat kannatella yhteiskuntaamme?
Lasten ja nuorten psyykkiseen oireiluun puuttuminen varhaisessa vaiheessa ontuu rajusti perheneuvolaresurssien riittämättömyyteen. Paljon olisi pitänyt tehdä jo ennen tätä - kotona, päiväkodissa, neuvolassa, koulussa. Vaikka lasten kasvatuksen päävastuu on yhä perheillä, kuin varkain olemme ulkoistaneet merkittävän kasvatusroolin muille yhteiskunnan toimijoille. Samalla perheistä on kuitenkin tullut yhteiskunnan eri instanssien "asiakkaita", jotka varjelevat tiukasti kuluttajan oikeuksiaan. Ajatus yhteiskunnasta oikeana yhteisönä, jonka jäsenenä perheet keskustelisivat lasten kasvatuksesta tasavertaisessa asemassa on yhä vieraampi. Ehkä tässä olisi meillä jokaisella yksilöllä tekemistä?
Mielenterveyden hoitoon tulee laittaa nykyistä selvästi enemmän resursseja - tai niitä on kohdennettava aivan eri tavoin - jotta ongelmiin voidaan reagoida niiden ollessa vielä pieniä. Siemenet lasten identiteetin ongelmiin ja vaikeuksiin ihmissuhteissa kylvetään jo varhain lapsuudessa. Mielestäni yhtenä käytännön parannuksena voisi toimia tiiviimpi neuvolaseuranta 2-5 vuoden iässä, siten että neuvolatyössä keskityttäisiin erityisesti kasvatuksellisiin kysymyksiin. Tämä vaatisi toki melkoista remonttia koko neuvolajärjestelmään, mutta siitä olisi iloa ja apua monissa arjen tilanteissa taisteleville tavallisille perheillekin.
Kannatan mielenterveyden hoidon kokonaisvaltaisempaa (myös lainsäädännöllistä) tarkastelua sekä hoitotakuun ulottamista tähän laajennettuun mielenterveyden hoitoon. Mielen sairaudet ovat ilkikurisen demokraattisia. Meidän kaikkien etuna on, että ihmiset saavat ajoissa apua ongelmiinsa. Pelkkä pilleri ei ketään pelasta.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti