Parin vuoden kokemus valtuustotyöstä on antanut mielenkiintoisen näkymän naisten asemaan politiikassa. Suomessa tasa-arvo on edennyt pitkälle, eikä teoriassa naisten osallistumista yhteiskunnan päätöksentekoon enää kyseenalaisteta. Saimme suorastaan hekumoivaa tunnustusta kuluneella viikolla USAn varapresidentin Joe Bidenin suusta: "Suomi on maailman edistyksellisin maa tasa-arvoasioissa".
Mutta miten pitkällä Suomessa oikein ollaan? Nainen samaan aikaan sekä presidenttinä että pääministerinä on toki kiistaton saavutus. Helmikuussa Turun yliopistosta väitellyt politiikan tutkija Erkka Railo kävi tutkimuksessaan läpi Anna -lehtien tarjoaman poliitikkojen henkilökuvan kolmen vuosikymmenen ajalta. Railo toteaa Yle Turun haastattelussa mm. seuraavaa: "Miespoliitikolla perhe ja ura muodostaa saumattoman kokonaisuuden. Miespoliitikkoja usein käsitellään yhdessä perheen kanssa, ja Anna-lehti on selvästi halunnut tuoda vaimot esille sieltä miesten taustalta kertomaan, mitä se arki on ja osoittaa naisten tavallisesti näkymättömiin jäävän työn. Kuvauksissa perhe muodostaa saumattoman joukkueen, joka tekee työtä miehen poliitiisen uran eteen, toteaa Railo.
Kun nainen puolestaan esiintyy puolisonsa kanssa, pohdittavana on, kuinka heidän uransa ovat sovitettavissa yhteen. Railon mukaan naispoliitikon takana ei ole samanlaista joukkuetta, vaan nainen on yksin vastuussa omasta urastaan."
Railo poimii erään toisen pätkän haastatteluaineistostaan: On vaikea kuvitella, että miespoliitikosta kirjoitettaisiin kuten Sari Sarkomaasta vuonna 2005: "Sydämenmuotoisilla madonnankasvoilla meikki ei kiiltele, vaikka ollaan jo pitkällä iltapäivässä".
Railo haluaa osoittaa, että mediakuva ohjaa ajattelemaan naista hyvänä poliitikkona silloin, kun hän luottamustehtävänsä ohella hoitaa moitteettomasti lapset, kodin ja oman ulkonäkönsä. Politiikassa toimivista naisista rakennetaan siis eräänlaisia "superihmisiä", mutta tämä kätkee alleen erään toisen seikan: valtakunnantason poliittisessa julkisuudessa naisten on yhä miehiä vaikeampi profiloitua asiantuntijapoliitikkoina. Asiantuntijuudella en tässä tapauksessa tarkoita 'naiseuden asiantuntijuutta', joka joidenkin ihmisten mielestä on yhä pätevä syy äänestää ihmistä luottamustehtävään. Kuntapuolen luottamustehtävissä tällaista ajattelua on tullut vastaan yllättävän vähän. Naisten osallistumiselta odotetaan muitakin asioita kuin erityistä 'naisnäkökulman' tuomista päätöksentekoon. Naiseus ei tänä päivänä vaikuta olevan toiseutta edes perinteisissä kuntapuolen miehuuden linnakkeissa, kuten teknisessä lautakunnassa.
Politiikan arkipäivä voi olla huomattavasti tasa-arvoisempi kuin naistenlehtien jutut antavat ymmärtää. Kysymys kuuluukin: miksi kaikkein perinteisintä kuvaa rakennetaan juuri naislukijaa varten?
0 kommenttia:
Lähetä kommentti