Kyllä, kyllä, olen ihan samanlainen kuolevainen kuluttaja kuin te muutkin, minusta on hauskaa joskus shoppailla. Viime lauantaina pääsin oikein kunnolla kuluttamisen makuun, kun agendallani oli löytää musta mekko tulevaa väitöstilaisuutta varten. Mekko löytyikin ihanan helposti ja samassa flowssa päätin ostaa myös kengät.
Marssin tyytyväisenä lahtelaiseen kenkäkauppaan, joka lauantai-iltapäivästä huolimatta ei ollut liian täynnä. Siinä mustia kirkuvan korkeita kenkiä ja lättäniä läpysköitä ihmetellessäni korviini tarttui nuorehkon pariskunnan keskustelu viereiseltä kenkähyllyltä. Tai keskustelu ja keskustelu - mies kertoi kovaan ääneen mielipiteitään tarjolla olevasta kenkämuodista: "Et sä nyt noita voi ottaa, ethän sä pysty edes kävelemään niillä", "hei c'moon, mieti nyt vähän..ei nuo sovi sulle ollenkaan!" Eihän siinä mitään, jos vastapuolelta olisi tullut ilkikurisen kiusoitteleva vastine, mutta tyttö oli hiljaa.. Vilkaisin paria, nuorimies nojaili tyytyväisenä hyllyyn ja pudotteli soinimaisen nasakoita mielipiteitään, jotka jossakin muussa tilanteessa olisivat ehkä viihdyttäneet minua suuresti. Hänen seuralaisensa oli hämmästyksekseni erittäin näyttävän näköinen nuori nainen, joka kuitenkin epävarmasti peilaillen heijasteli miehen reaktioita. Huonon arvosanan saaneet kengät sujahtivat kaikessa hiljaisuudessa nopeasti takaisin hyllyyn. Lähdin pois kaupasta ihmetellen hieman sitä epämiellyttävää tunnetta, joka oli vallannut minut.
Mikä tilanteessa oikein minua kuvotti? Tänään haravoidessani pihaa ymmärsin, että sen täytyy littyä jotenkin siihen, että tapahtuma rikkoi mielessäni länsimaisen ihmisen vapauden suvereeneinta olemusta: vapautta kuluttaa. Ymmärtäkää tämä kaikin mokomin väärin, mutta kärjistäen näin voidaan mielestäni sanoa. Mielessäni risteilivät ajatukset siitä, miten naisesta tehdään hiljainen ja alistuva. Aloin verrata tyttöä huivipäisiin muslimeihin ja mietin, kummalla oikeastaan on enemmän vapautta. Onko länsimainen nainen kuluttamisen orja vai vapaaherratar? Onko musliminaisilla kuluttajan vapaus?
Naisensa kenkävalinnoista äärimmäisen kiinnostunut ja aktiivisesti keskusteleva mieshän on kulttuurillinen poikkeus - jotain sellaista, jonka pitäisi saada feministit laulamaan hoosiannaa.. missä siis mättää? Tai vieläpä: mies pyrki vaikuttamaan vaimonsa kuluttamiseen, jotta turhan materian hankkimiselta vältyttäisiin tässä niukkenevien resurssien maailmassa. Minusta koko tapahtuma kuvasi jotenkin symbolisesti sitä ristiriitaa, jota useat meistä kokevat tässä hetkessä: "älkää riistäkö minulta mahdollisuutta kuluttaa turhia tavaroita - älkää, tai riistätte vapauteni!"
Juuri näin paljonko meillä tässä maailmassa on oikeasti vapautta? Ei varmaankaan, vapaus kaiketi ohittaa meidät jossakin nauraen. Ehkä me kaikki, soinilaisesti nasauttelevia miehiä myöden, kohtaamme sen vielä jonakin päivänä kenkäkaupan ovien ulkopuolella.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti