Mitä Lahden metsille pitäisi tehdä?

Kuluneella viikolla on käyty mielenkiintoista debaattia kaupunkimetsien hoidosta. Lahden kaupungilla on 5 000 ha kaupunkimetsiä, joista valtaosa (n. 3 000 ha) on ikääntyneitä kuusikoita. Kaupunkimetsien ikääntyminen herättää metsätoimessa voimakasta huolta metsien turvallisuudesta ja metsäomaisuuden tuhoutumisesta. Metsätuholaisten levinneisyyttä on kartoitettu Lahden kaupunkimetsissä viime vuonna. Päätelmänä esitettiin, että kaupunkimetsämme ovat niin sairaita, että hakkuita pitäisi moninkertaistaa nykyisestä. Metsätuholaiskysymykset ovat olleet taustalla myös teknisen lautakunnan luopuessa valtaosasta yleiskaavan uusia suojelualuevarauksia (Pesäkallio, Viuha, Kitterönsuo).

Näin pääsiäisen kunniaksi voi hyvin kysyä: kumpi on muna ja kumpi kana metsätuhoista ja hakkuista puhuttaessa?

Metsätuholaiset ovat todellisuutta Lahden kaupunkimetsissä. Esim. Teivaanmäellä on runsaasti kirjanpainajan vioittamia kuusia. Kirjanpainajasta (Ips typographus) kerrotaan Metlan sivuilla seuraavaa: "Kirjanpainajat lisääntyvät heikentyneissä pystypuissa, tuulenkaadoissa, lumenmurroissa sekä tuoreessa kuusipuutavarassa. Jos kirjanpainajia on paljon, ne kykenevät joukkovoimansa turvin iskeytymään myös täysin terveisiin puihin. Kirjanpainajat iskeytyvät useimmiten valoisilla paikoilla oleviin kuusiin, esim. hakkuuaukkojen reunapuihin." Miksi Teivaalla tai Tanssimäellä esiintyy nyt paljon kirjanpainajaa? Voisiko syynä olla molemmilla alueilla taannoin suoritetut metsänhoitotoimet ja niiltä korjaamatta jääneet kuorelliset kuusen rangat? Tuholaisinvaasio on alunperin voinut lähteä liikkeelle metsänhoitotoimien ja/tai myrksytuhojen jäljistä. Nyt tuhoa korjataan hoitamalla lisää metsää. Luonnonsuojelu, joka on Lahdessa esitty metsätuhojen riskitekijänä, ei ole tässä syiden ja seurausten kehässä näytellyt vielä mitään roolia.

Olen itsekin sitä mieltä, että kaupunkimetsiä - ainakin isona kokonaisuutena - tulee jossakin määrin hoitaa. Kaatumisvaarassa olevia puita on poistettava polkujen ja teiden varsilta. On mietittävä millaisen riskin tasaikäiset vanhat kuusikot monokulttuuriympäristönä muodostavat: ainakin teoriassa tuholaiset ja rajusti muuttuvat ympäristötekijät voisivat kerralla pistää sileäksi laajoja metsäalueita. Kaupunkimetsien uudistaminen talousmetsien tavoin ei kuitenkaan ole tarpeen. Ikääntyneitä metsiä voidaan uudistaa myös hienovaraisemmin, pienialaisempina aukkoina ja ajan kanssa. Silloin lisättäisiin monimuotoisuutta. Samalla myös luonnontilaisempien alueiden arvo pitäisi ymmärtää.

Lahden metsien hoidon periaatteet pitäisi kirkastaa viheralueohjelmassa. Vastauksia on etsittävä lukuisiin kysymyksiin, kuten: millaisia virkistyalueita Lahden metsien halutaan olevan? Miten ikääntyneitä metsiä tulisi käsitellä/hoitaa, jotta niiden virkistysarvo turvataan myös tuleville polville? Mikä metsässä on olennaista virkistäytymisen kannalta? Millainen arvo luonnontilaisilla metsillä on kaupungissa?

Pauliina Peltonen tutki Tampereen virkistysmetsien hoidon viestintää amk -opinnäytetyönään ja totesi seuraavaa: "Kyselytulosten pääviestinä oli, että viestintää on kehitettävä ja kaupungin toiminnan on oltava vuorovaikutteisempaa. Virkistyskäyttäjät haluavat vaikuttaa ja kokea pystyvänsä sanomaan mielipiteensä metsienhoidosta ja metsien suunnittelusta niin, että sillä on vaikutusta päätöksiin. Virkistyskäyttäjät eivät kokeneet pystyvänsä vaikuttamaan kaupunkimetsäasioihin haluamallaan tavalla."

Kaupunkimetsien hoidossa korostuu vuorovaikutteisuus asukkaiden kanssa. Aivan kuten kaikessa kaupunkisuunnittelussa, myös kaupunkimetsien hoidossa riittää yhteensovittamista erilaisten toiveiden ja mielipiteiden sekä tieteenalojen kanssa. Lahden viheralueohjelman asukaskysely (v. 2011, n=100) kuvaa myös hyvin näitä erilaisia arvostuksia: "Yleisesti viheralueiden hoitotason nostoa toivottiin, toisaalta osa toivoi viheralueiden luonnonmukaisempaa hoitoa ja suojelualueiden määrän nostoa." Nyt pitäisi erilaiset metsien hoidosta kiinnostuneet tahot saada saman pöydän ääreen, jotta ilmeisiin kiistanaiheisiin löydettäisiin kestävämpiä ratkaisuja. Sillä sehän on vain hieno asia, että kaupunkilaiset ovat kiinnostuneita omasta lähiympäristöstään.

Teivaanrinteen harsuuntuneita kuusia.

Hollolan Pirunpesän kuusikkoa.

Tapanilan kuusimetsää.