lauantai 5. toukokuuta 2012

Mitä pakkaisin neljän vuoden laivamatkalle?

Olen tehnyt päätökseni ja jättäydyn ensi syksyn kuntavaaleista rannalle. Mieli on hieman haikea - sinne lipuu hullunkurinen, raskassoutuinen, rakkaaksi käynyt sirkuspaatti. Päällimmäinen tunne on kuitenkin vapaus. Elämää voi kaiketi olla ilman politiikkaakin.

Myönnän auliisti, että neljän vuoden pikakurssi politiikkaan ei oikeuta minua mestaroimaan aiheella. Olen politiikan noviisi, ja sellaiseksi nyt tällä haavaa jäänkin. Kokemus on yhtä kaikki ollut hyvin mielenkiintoinen. Väitän (näin väitelleenä ihmisenä), että nämä neljä vuotta ovat tuoneet minulle enemmän yleissivistystä ja maalaisjärkeä kuin koko takana oleva koulutusputki konsanaan. Kuntapolitiikka on iso mahdollisuus oppia huikean paljon yhteiskunnasta ja yhteistyöstä. Se ei tule ilmaiseksi: lukemattomat kokoukset, viikonloppujen paperipinot, kiukkuisesti asiaansa ajavat kuntalaiset ja jatkuvasti mielessä pyörivät yhteiskunnalliset asiat ovat pois jostakin. Ne ovat pois itsekkäästä vapaa-ajasta.

Tuuli puhaltaa, laiva keinuu. Suuret laivat kuulemma kääntyvät hitaasti, sanotaan. Politiikassa pitää kai osata nauttia pienistä onnistumisista kaiken ahertamisen keskellä. Meille Vihreille tällainen pieni onnistuminen oli mm. Lahteen vuoden 2011 alusta saatu joukkoliikenteen vaihtolippu, jota oli kauan kaivattu. Isot onnistumiset tulevat vain hyvällä yhteistyöllä, joka ei katso puoluerajoja. Lahti keinuu aallokossa, tuuli on myötäinen - vaan viekö se meitä riittävän kauan? Saadaanko yhteisesti päätetyistä kehittämisen linjauksista riittävän nopeasti konkreettista hyötyä talouden epävakaan rintaman sumentaessa horisontin?

Jos saisin neljän vuoden matkakokemuksella sanoa pienen vinkin laivan kyytiin mieliville, kertoisin, että pakkaa matkaasi kevyt reppu ja avoin mieli. Kevyt reppu siksi, että tärkeintä on kyetä tekemään järkeviä päätöksiä muuttuvassa ajassa, eikä ajaa vain omaa agendaa yhä raskaammalla asenteella. Avoin mieli siksi, että siinä rannalla laiturin nokassa, siinä kaikki on vielä niin selvää.

Ei muuta kuin rai rai ja sirkus käyntiin! Jälleen on 59 lippua jaossa vaiherikkaalle matkalle.



Tässä ei nyt odoteta laivaa vaan ihmetellään Tukholman ekologisen kaupunginosan Hammarby Sjöstadin kanavaratkaisuja valtuuston Ruotsin matkalla lokakuussa 2011.


Joinakin hetkinä valtuutetut pääsevät nauttimaan myös auringosta.


Kalvosulkeisia unohtamatta. Tässä Växjön kaupunkisuunnittelujohtaja Kristina Thorvaldsson kertoo heidän käyttämästään kestävän kehityksen arvioinnista. Paluumatka Suomeen alkaa, laiva keinuu..

1 kommentti:

  1. Hei! Mukava blogi...paljon asiaa.
    Varsinkin kaupunkimetsien nykytila huolestuttaa tällaista "metsäasiantuntijaa".
    Mielestäni hyvin hoidettu metsä on kaupungin asfalttiviidakon sydän ja keuhkot.
    Risut kuuluvat juhannuskokkoon tai kaupungin lämpövoimalaitoksen polttoaineeksi, eivät mielestäni kaupunki maisemaa paranna.
    Hyvää kevättä junassa pyöräilevälle kunnallisvaltuutetulle ;)
    Terveisin: IC5 matkaaja

    VastaaPoista