Sattuipa kerran kaukana eteläisillä mailla eräässä pittoreskissa kaupungissa, että sen johtavat herrat ja hidalgot saivat loistoajatuksen. Päätettiin, että kaupungista oli tehtävä Universumin Johtava Autokaupunki. Olikin jo pitkään ollut niin ikävystyttävän vihreää ja ympäristöystävällistä. Kaupunki, jota alettiin täten kutsua Kyylari-Cityksi (se oli selvästi ennen Autojen mediaimperiumin valtaannousua, kaupunki oli edelläkävijä näissä asioissa nääs), otti ohjauspyörän tiukasti käsiinsä. Kyylari-Cityn virkakoneisto alkoikin vimmatusti pyörittää ja polkea kaasua uuteen suunnitelmaan.
Valmistui Johtavan Autokaupungin Keskustamoottoritiesuunnitelma (se ensimmäinen versio, jossa ei vielä ole tarkkoja ja ihan viimeisen päälle sitovia asioita), Pro-auto Yleiskaava (tässä yhteydessä riideltiin kyllä kolmen huoltoaseman laajennuksesta), Automyönteisen Palvelutuotannon Linjapaperi (tarkasta toteuttamisaikataulusta ei tosin kukaan ottanut oikeasti selvää) sekä muita hyviä ja entistä erinomaisempia suunnitelmia Universumin Johtavan Autokaupungin toteuttamiseksi. Ruokittiin elämäntapa-autoilua ja kannustettiin perheitä autoilemaan yhdessä viikonloppuisin, mieluiten jokainen omalla menopelillä.
Kyylari-Cityn koulut ja päiväkodit sekä ihan kaikki toimistot otettiin mukaan Universumin Johtavan Autokaupungin rakentamiseen: jokainen voi tehdä jotakin! Ja kuinka ollakaan, innostus ja bensiini alkoi virrata vuolaana ja pienet kyylaricitylaiset löysivät jokainen oman paikkansa. Automyönteisen Palvelutuotannon Linjapaperissa todettiin, että kaikilla koululaisilla on subjektiivinen oikeus syödä kaukoruokaa ihan joka päivä. Kaupungin kiinteistöjä kehitettiin ja juhlallisesti päätettiin, että lähtökohtaisesti kaikkiin uusiin taloihin on rakennettava useita autotalleja ja autonpesupaikka. Kyylari-Cityn rakennusvalvonta painiskeli uutterasti saadakseen kaikki rakentajat heräämään Johtavan Autokaupungin ajatteluun!
Kaupungin yleistötapahtumia varten tehtiin erityinen Drive-in Event suunnitelma, joka teki autoilevan juhlakansan elämästä lähes taivaallista. Paikkakunnalle keskittyikin ajan mittaan moottorinvalmistuksen liiketoimintaa ja ajoneuvomuotoilun koulutusta. Kyylari-Cityn kasvihuonekaasupäästöt oltiin saamassa niin räjähdysmäiseen kasvuun, että muissa kaupungeissa kyettiin vain ihmetellen ihastelemaan. Kaiken tämän kehityksen vahvistamiseksi päätti paikallinen energiayhtiö vielä rakentaa uuden valtaisan häkäpönttölaitoksen ihan vaan yskimään ja köhisemään mahdollisimman paljon pienhiukkasia täydellisen smogin (elikkäs savusumun) muodostamiseksi. Perfetto - katsokaas pojat tätä!
Mutta sitten tuli ongelma.
Johtavan Autokaupungin Keskustamoottoritiesuunnitelmassa ei ollutkaan tilaa asukkaiden mielestä Aivan Välttämättömälle Maanalaiselle Pysäköintilaitokselle, kutsuttakoon sitä tässä vaikkapa Manalaksi. Se ei kerta kaikkiaan mahtunut suunnitelmiin. "Ei tule mitään!" huusivat vihaiset kyylaricitylaiset. "Ei tästä tule koskaan Universumin Johtavaa Autokaupunkia, jos Manalaa ei saada!" Ja niin unohtuivat kaupunkitasoiset Pro-autoilusuunnitelmat ja elämäntapa-autoilu, pienten koululaisten avara autoiluasennetyö ja kaikki muut autoilun rakennus- ja parannushankkeet. Olihan se pysäköintilaitos jäänyt toteuttamatta.
tiistai, 28. helmikuuta 2012
lauantai, 11. helmikuuta 2012
Valtaa päättäjille ja yhteisöille
Lahden kaupunki kohentaa luottamushenkilöiden edellytyksiä vastata kaupungin kehittämisen tarpeisiin. Maanantaina 31.1.2012 julkaistu Lahden kaupungin johtamisen kehittämisen työryhmän loppuraportti linjaa toimenpide-esityksinä mm. lisäkoulutusta luottamushenkilöille, valtuustoryhmien roolin vahvistamista ja työskentelymahdollisuuksien helpottamista, kaupunginhallituksen roolin kirkastamista konserniohjauksesta vastaavana sekä kaupunginhallituksen puheenjohtajan tehtävään käyttämän ajan lisäämistä.
Kaikki nämä esitykset tulevat varmasti tarpeeseen, jos niillä voidaan palauttaa asioiden oikeat mittakaavat poliittisessa keskustelussa. Lahden kiihkeimmän poliittisen keskustelun ajautuminen pieniin yksityiskohtiin (esim. toriparkki, Kiveriön kirjasto, Aleksanterinkadun kävelykatusuunnitelmat) vie huomion kokonaisuuksilta ja muutosten mahdollisuuksilta. Suuret linjaratkaisut lipuvat ohi valtaosalta päättäjiä sekä asukkaita ja niiden jäsentäminen jää liian usein vain virkamiesten vastuulle.
Näin ei tarvitse olla. Moniulotteisten ja muuttuvien kokonaisuuksien hallinta poliittisessa päätöksenteossa tulee kuitenkin olemaan jatkossakin hankalaa. Luottamushenkilöiden mittauttaessa neljän vuoden välein kannatuksensa kysytään suurta rohkeutta ikävien yksittäisten päätösten läpiviemiseen. Kaikkia ei voi miellyttää, joskus ei voi miellyttää ketään. On selvää, että erityisesti palveluiden järjestämisen osalta rohkeutta uusien toimintamallien kokeiluun on tulevaisuudessa löydyttävä entistä rivakammin. Yksilön kokemien palveluiden laatu ei tulevaisuudessa välttämättä heikkene, jos onnistumme luomaan ketterämpiä tapoja tuottaa palveluita. Tarkasteltaessa esim. Lahden kaupunginosien tulevia palvelukeskittymiä, emme päätäkään enää vain koulujen ja kirjastojen rakentamisesta, vaan monimuotoisista ja muunneltavista yksiköistä.
Luottamushenkilöjohdon trimmaamisen ohella katse kohdistuu myös kaupungin viranhaltijaorganisaatioon sekä erilaisiin kansalaisvaikuttamisen keinoihin. Uusi Kunta – kuntajakoselvityksessä vuoden 2010 aikana esitettiin ajatus uuden kunnan eri kaupunginosiin perustettavista lautakunnista. Ajatus haudattiin Uusi Kunta –raportin mukana, ainakin toistaiseksi. Minusta voisimme pohtia uudelleen olisiko kaupunginosalautakunnissa/toimikunnissa jotakin järkeä Lahden kaupungin palveluiden kehittämisen ja kaupunkisuunnittelun näkökulmasta. Esim. Lahden kaupungin yleiskaavan 2025 alueelliset yleisötilaisuudet loppuvuodesta 2011 keräsivät paljon oman lähiympäristön kehittämisestä kiinnostuneita kuulijoita. Kaupunginosien kehittämistä on tehty yhteistyössä asukkaiden kanssa myös Ostari –lähiöohjelmassa vuosina 2009-2011 sekä Lahden seudun ympäristöpalveluiden ylläpitämässä Aluekummitoiminnassa jo kymmenen vuoden ajan. Juuri käynnistetty Kaupunginosista kyläyhteisöjä –hanke on myös lupaavalta tuntuva avaus.
Asukkaiden vastuuta ja valtaa oman lähiympäristön ja palvelurakenteen suunnittelussa voisi entisestään kasvattaa. Lahteen voisi perustaa vaikkapa 5-8 aluetoimikuntaa (esim. suuralueittain läntinen, itäinen, eteläinen ja pohjoinen sekä keskusta), joille annettaisiin selkeä rooli oman alueensa kehittämiskysymysten pohtimisessa. Käytettävissä olevat rajalliset resurssit ohjaisivat keskustelua ennen pitkää myös asioiden tärkeysjärjestykseen asettamisen ja kokonaisuuksien äärelle. Paikallisten yhteisöjen voiman ja vastuun elvyttäminen voisi kehittää kaupunginvaltuuston ja –hallituksen roolia strategisina, kaupunkitasoisesti asioita linjaavina päätöksentekoeliminä.
Saara Vauramo
lahtelainen kaupunginvaltuutettu (vihr.)
Julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa Mielipidepalstalla 11.2.2012
Kaikki nämä esitykset tulevat varmasti tarpeeseen, jos niillä voidaan palauttaa asioiden oikeat mittakaavat poliittisessa keskustelussa. Lahden kiihkeimmän poliittisen keskustelun ajautuminen pieniin yksityiskohtiin (esim. toriparkki, Kiveriön kirjasto, Aleksanterinkadun kävelykatusuunnitelmat) vie huomion kokonaisuuksilta ja muutosten mahdollisuuksilta. Suuret linjaratkaisut lipuvat ohi valtaosalta päättäjiä sekä asukkaita ja niiden jäsentäminen jää liian usein vain virkamiesten vastuulle.
Näin ei tarvitse olla. Moniulotteisten ja muuttuvien kokonaisuuksien hallinta poliittisessa päätöksenteossa tulee kuitenkin olemaan jatkossakin hankalaa. Luottamushenkilöiden mittauttaessa neljän vuoden välein kannatuksensa kysytään suurta rohkeutta ikävien yksittäisten päätösten läpiviemiseen. Kaikkia ei voi miellyttää, joskus ei voi miellyttää ketään. On selvää, että erityisesti palveluiden järjestämisen osalta rohkeutta uusien toimintamallien kokeiluun on tulevaisuudessa löydyttävä entistä rivakammin. Yksilön kokemien palveluiden laatu ei tulevaisuudessa välttämättä heikkene, jos onnistumme luomaan ketterämpiä tapoja tuottaa palveluita. Tarkasteltaessa esim. Lahden kaupunginosien tulevia palvelukeskittymiä, emme päätäkään enää vain koulujen ja kirjastojen rakentamisesta, vaan monimuotoisista ja muunneltavista yksiköistä.
Luottamushenkilöjohdon trimmaamisen ohella katse kohdistuu myös kaupungin viranhaltijaorganisaatioon sekä erilaisiin kansalaisvaikuttamisen keinoihin. Uusi Kunta – kuntajakoselvityksessä vuoden 2010 aikana esitettiin ajatus uuden kunnan eri kaupunginosiin perustettavista lautakunnista. Ajatus haudattiin Uusi Kunta –raportin mukana, ainakin toistaiseksi. Minusta voisimme pohtia uudelleen olisiko kaupunginosalautakunnissa/toimikunnissa jotakin järkeä Lahden kaupungin palveluiden kehittämisen ja kaupunkisuunnittelun näkökulmasta. Esim. Lahden kaupungin yleiskaavan 2025 alueelliset yleisötilaisuudet loppuvuodesta 2011 keräsivät paljon oman lähiympäristön kehittämisestä kiinnostuneita kuulijoita. Kaupunginosien kehittämistä on tehty yhteistyössä asukkaiden kanssa myös Ostari –lähiöohjelmassa vuosina 2009-2011 sekä Lahden seudun ympäristöpalveluiden ylläpitämässä Aluekummitoiminnassa jo kymmenen vuoden ajan. Juuri käynnistetty Kaupunginosista kyläyhteisöjä –hanke on myös lupaavalta tuntuva avaus.
Asukkaiden vastuuta ja valtaa oman lähiympäristön ja palvelurakenteen suunnittelussa voisi entisestään kasvattaa. Lahteen voisi perustaa vaikkapa 5-8 aluetoimikuntaa (esim. suuralueittain läntinen, itäinen, eteläinen ja pohjoinen sekä keskusta), joille annettaisiin selkeä rooli oman alueensa kehittämiskysymysten pohtimisessa. Käytettävissä olevat rajalliset resurssit ohjaisivat keskustelua ennen pitkää myös asioiden tärkeysjärjestykseen asettamisen ja kokonaisuuksien äärelle. Paikallisten yhteisöjen voiman ja vastuun elvyttäminen voisi kehittää kaupunginvaltuuston ja –hallituksen roolia strategisina, kaupunkitasoisesti asioita linjaavina päätöksentekoeliminä.
Saara Vauramo
lahtelainen kaupunginvaltuutettu (vihr.)
Julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa Mielipidepalstalla 11.2.2012
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)