Saara Vauramon blogi

Peak phosphorus ja Venäjän vastuuttomuus

2012-01-28T10:17:00.001+02:00

Itämeren jatkuvasti heikentynyt tila ja rehevöityminen on huolestuttanut sen sivistyneitä rantavaltiota useamman vuosikymmenen ajan. Huolestuminen on johtanut myös toimiin useiden valtioiden maatalouden, yhdyskuntien ja teollisuuden ravinnekuormituksen vähentämiseksi. Osa näistä toimista on vaikuttanut kansalaisten mielestä ajoittain ylimitoitetuiltakin - Suomen haja-asutuksen jätevesiasetus tuoreimpana.

Venäjän Kingiseppissä paljastuneen lannoitetehtaan fosforikuormitus vastaa koko Suomen aiheuttamaa kuormitusta. On todennäköistä, että Venäjällä on muitakin teollisuuslaitoksia, joiden kuormitus Suomenlahteen ei ole hallinnassa. Skaalaero Itämeren rantavaltioiden ympäristöasioiden hallinnassa on valtava. Tässä skaalassa on vaikea perustella massiivisia toimia suomalaisten haja-asutusalueiden jätevesien hallinnoimiseksi, vaikka pienistä puroista tuleekin isoja virtoja.

Fosfori on Itämeren rajoittava ravinne, eli sen määrän lisäys lisää lähes väistämättä myös Itämeren perustuotantoa ja rehevöitymistä. Fosfori ei kuitenkaan rajoita vain Itämeren kasvua - se on eräs ihmiskunnan tulevaisuuden rajoittavimpia resursseja. On surullista, että Itämereen valuu kaiken aikaa holtittomia määriä erästä ihmiskunnan tulevaisuuden keskeisintä resurssia. Peak phosphorus (fosforin teollisen tuotannon maksimimäärän saavuttaminen, jonka jälkeen tuotantokustannusten kasvu alkaa voimakkaasti heijastua maatalouden tuotteiden hintaan) on käsillä tämän vuosisadan aikana. 2100-luvun kasvinviljely on jo täysin riippuvainen siitä, että ryhdymme toimiin luonnonmukaisen fosforikierron palauttamiseksi. Yksinkertaisemmin: pissat pelloille.

Suomen ympäristöhallinnolla on ollut merkittävä vaikutus Venäjän yhdyskuntajätevesien kuormituksen hallintaan. Pietarin jätevesien puhdistuksen kehityksestä voi lukea mm. Hannele Pokan blogista. On käsittämätöntä, että Venäjän ympäristöviranomaisilta on puuttunut tässä yhteisessä kehitystyössä näkemystä tai vaikutusvaltaa Itämeren kokonaisvaltaiseen kuormitustarkasteluun. Venäjän teollisuuden jättimäiset fosforipäästöt alleviivaavat maan kehityksen tilaa: rahan mahti ajaa kirkkaasti kansainvälisten ympäristöponnistelujen edelle.

Yleiskaavan suojelualuekeskustelu on kuin myrsky vesilasissa

2012-01-18T21:05:00.001+02:00

Kaupungin strategian kannalta kenties merkittävin asiakirja, uusi yleiskaava 2025, on pääpiirteiltään luottamushenkilöiden toiveiden mukainen ja herättää vain vähän ristiriitoja. Tämä on pääteltävissä siitä, että kiivaimmaksi keskustelun aiheeksi yleiskaavan lopullisen hyväksymisen tiellä ovat nousseet pienenä yksityiskohtana vain uudet suojelualue-esitykset (UL 11.1.2012 ja 18.1.2012). Aivan kuten kokoomuksen ja sosiaalidemokraattien valtuustoryhmät esittivät (UL 18.1.2012), on kaupungin luonnonympäristöjen ensisijainen merkitys toimia kaupunkilaisten virkistysympäristöinä.

Luonnonympäristöltään arvokkaiden alueiden nostaminen suojelustatukseen ei vähennä alueiden terveellistä ja turvallista käyttöä, sillä niitä voidaan asian edellyttävällä tavalla myös hoitaa. Esim. lenkkipolkujen päälle kaatuvia puita voidaan hyvin kaataa myös suojelualueilta. Metsätuholaisten ja suojelualueiden rinnastaminen toisiinsa on harhaanjohtavaa. Mm. kirjanpainajaa (Ips typographus) tavataan lähinnä suurehkoilta myrskyvahinko- tai hakkuuaukioilta. Näitä vahinkoja voidaan suojelualueillakin ennaltaehkäistä ja rajoittaa. Kirjanpainajan levittäytyminen ei ole tapahtunut metsien suojelualueiden vuoksi, vaan kahden hyvin lämpimän kesän seurauksena. On todennäköistä, että ilmaston lämpeneminen lisää tuhohyönteisten määrää metsissä. Tällä riskillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, lisätäänkö Etelä-Suomen vähäisiä luonnontilaisia metsäalueita.

Luonnontilaisilla ja luonnollisesti uudistuvilla metsillä voi olla tärkeä merkitys kaupunkilaisten luontosuhteen edistäjänä ja oppimisympäristönä. On olennaista, että kaupunkilaiset voivat lähiympäristössään tutustua alueisiin, joiden hoitoon vaikuttavat vähemmän metsätalouden hyvän puutuotannon periaatteet. Esimerkiksi Nuuksion merkitys Helsingin seudun asukkaille on korvaamattoman arvokas. Minä olisin toivonut Lahden yleiskaavaan uusia suojelualueita myös siksi, että se olisi viestinyt, että haluamme ja arvostamme luonnontilaista ympäristöä Lahdessa.

Lahden kaupungin linjaukset asumisen, elinkeinoelämän sijoittumisen ja luonnonympäristöjen suhteen on sovitettu pian päätöksentekoon tulevassa yleiskaavassa pääpiirteissään hyvin. Kaupungin ekotehokkuuden näkökulmasta tiiviin, lähipalveluiltaan riittävän ja joukkoliikennettä suosivan asutuksen lisääminen sekä kaupan hajasijoittamisen estäminen ovat avainkysymyksiä. Seuraavina valtuustokausina voidaan tarkentaa yleiskaavan linjauksia viheralueiden osalta. Valmisteilla olevassa Lahden kaupungin viheralueohjelmassa selvitetään ihmisen kannalta tärkeimpien toimintojen – ekosysteemipalveluiden – ja viheralueiden hoidon välistä suhdetta. Viheralueiden hoidossa pyritään jatkossa turvaamaan kunkin viheralueluokan tärkeimmät ekosysteemipalvelut.

Pian ollaan taas kuntaliitosprässissä

2012-01-14T19:48:00.003+02:00

On ollut mielenkiintoista lukea ensikommentteja eiliseen Suomen Kuvalehteen vuodetusta kuntaliitosten karttaharjoituksesta. Presidentinvaaleihin valmistautuvassa maassa ei juuri kenelläkään riitä rohkeutta puolustaa täydellisenä valtionsalaisuutena valmistellun kuntauudistuksen peruslinjoja. Vastaajat tyytyvät toteamaan, ettei kartta vastaa lopullista virkamiestyöryhmän esitystä.

Kommentit enteilevät melkoisen vaikeita keskusteluja kunnissa. Karttaan piirrettyjen rajojen ("toiminnallisten työssäkäyntialueiden") tarkka sijainti ei ole ydinkysymys. Ylhäältäpäin tuleva, tiukasta salassa valmisteltu uudistus, herättää ansaitustikin epäluuloja kansassa. Presidentivaalien jälkeen on pian tulossa kuntavaalit ja on selvää, että uudistusten ajajat tulevat saamaan piiskaa myös omiltaan. Päijät-Hämeessä vuoden 2010 kuntajakoselvitys ja sen kuoppaamisen tunnelmat ovat tuoreessa muistissa kaikilla osapuolilla.

Miten todennäköistä on, että hitaasti lämpenevässä Hämeessä tunnelmat olisivat reilussa vuodessa muuttuneet radikaalisti? Mutta ehkä ne ovatkin muuttuneet juuri tarpeeksi. Jospa Lahti saisi kainaloonsa itäisen naapurikunnan ja pääsisimme yhdessä rakentamaan tiivistä Ratakaupunkia, parempia peruspalvelurakenteita ja suojelemaan luonnonmukaisia metsiä?

Hyvään vuositulokseen ja selkeälle kasvu-uralle päässeen Lahden kaupungin ei ole mikään välttämättömyys liittyä muiden kuntien kanssa. Kuntamme rajojen sisälle mahtuu lisää asukkaita vielä pitkän aikaa. Lahden, kuten kaikkien muidenkin suomalaisten kuntien, täytyy miettiä tiukasti sitä, miten tärkeät peruspalvelut järjestetään tulevaisuudessa. Kuntaliitokset eivät ole siihen mikään automaattiratkaisu. Uusi Kunta -hankkeen eräs hienoimpia ajatuksia oli pyrkimys yhdistää kunnat sairaanhoitopiirin kokoiselta alueelta, jolloin olisimme saaneet kunnan käsiin myös erikoissairaanhoidon. Jossitellaanpas vähän. Jos tämä sairaanhoitopiirin kokoinen kunta olisi syntynyt, on mahdollista, että se olisi luonut aivan uuden pelikentän terveydenhuollon kokonaisuuteen. Olisimmeko saaneet erikoissairaanhoidon kunnilta karkaavat kulut paremmin hallintaan ja demokraattisen päätöksenteon ulottuviin? Olisivatko potilaat ohjautuneet paremmin oikeaan hoitoon?

Kun se oikea kartta nyt lopulta tulee julkisuuteen, pääsemme tarkastelemaan sen mahdollisuuksia. Toivon hartaasti, että tällä kertaa keskustelussa näkyisi enemmän vaihtoehtoisia ja aidosti pohtivia kannanottoja - rohkeutta miettiä omia taustavaikuttimia ja kyseenalaistaa fraaseja. Uudistuksilla on aina puolensa. Sellainen kuntarakenne on paras, joka pisimmällä aikajänteellä takaa kuntalaisille parhaimman hyvinvoinnin. Sen tulee olla kuntauudistusten lähtökohta.

Arvot järjestykseen ja rohkeutta päätöksentekoon

2012-01-07T17:24:00.003+02:00

On se merkillistä, miten paljon Ulla Vaaran ja Ilkka Viljasen (ESS 7.1.2012) investointien tärkeysjärjestys -puheet muistuttavat niitä lukuisia keskustelunavauksia, joita me vihreät valtuutetut esitimme marraskuussa talousarviokäsittelyn alla - kuuroille korville.

Talousarviokäsittelyssä esitimme Mukkulan kevythallin poistoa kaupungin vuoden 2012 investointiohjelmasta vedoten siihen, että sen ei tule mennä tärkeysjärjestyksessä välttämättömien kouluinvestointien edelle. Halli-investointi olisi voitu tehdä myöhemminkin. Muista valtuustoryhmistä ei löytynyt kannatusta esitykselle. Viljasen arvopuheet: "Meillä ei ole varaa kasvattaa investointipottia ottamalla entisestään lisää velkaa, joten nyt on pantava arvot järjestykseen" (ESS 7.1.2012) ovat ihan yhtä tyhjänpäiväisiä kuin U.Vaaran talousarviopohdinnat "Entä ovatko kaikki kadunrakentaminen kiertoliittymineen välttämättömiä? Mitäpä jos sieltä säästettäisiin muutama miljoona, jotka sijoitettaisiin edellä mainitsemieni homekoulujen remonttiin?". Tämä on pelkkää puhetta. Rohkeutta tekoihin ei tosipaikassa (talousarviokäsittelyssä investoinneista päätettäessä) löytynyt kummaltakaan.

Mutta onneksi nyt on kelkka kääntynyt ja investointeja pitää myös valtuuston puheenjohtajan mielestä tarkastella erilaisella tarkkuudella. "On punnittava mitkä kaikki kaupungin liikennejärjestelyihin liittyvät hankkeet ovat välttämättömiä." sanoo Viljanen. Peräänkuulutettua arvokeskustelua helpottanee aikanaan se, että valtuuston puheenjohtajan ja lähes koko kokoomusryhmän vastustuksesta huolimatta saamme ensi vuoden talousarviokäsittelyyn Kirsti Vaaran ponnen saattelemana tarkan listauksen kaupungin katu- ja tieinvestointihankkeista. Tiedämme sitten mitä asioita laittaa tärkeysjärjestykseen ja mistä jatkaa näkemyksellistä sekä avointa arvokeskustelua!

Vihreä valtuustoryhmä: Teivaan hotelli sopii rantaan

2011-12-14T15:15:00.000+02:00

Kannanotto 14.12.2011

Lahden vihreän valtuustoryhmän mielestä Teivaan hotelli soveltuu rakennettavaksi vain ranta-alueelle. Teivaanrinne on osa Salpausselän maisemallisesti arvokasta aluetta. Hotellin rakentamisen esiselvitykset osoittavat, että suunniteltu 30 000 km2 rakentaminen Teivaanrinteeseen on vastoin maankäyttö- ja rakennuslain asemakaavoitusta koskevia perusperiaatteita. MRL 54§: n mukaan ”asemakaava on laadittava siten, että luodaan edellytykset terveelliselle, turvalliselle ja viihtyisälle elinympäristölle, palvelujen alueelliselle saatavuudelle ja liikenteen järjestämiselle. Rakennettua ympäristöä ja luonnonympäristöä tulee vaalia eikä niihin liittyviä erityisiä arvoja saa hävittää. ”

Lahteen tarvitaan korkeatasoista hotellikapasiteettia, joka ei vaaranna alueen erityispiirteitä eli Salpausselän monimuotoista kokonaisuutta. Hotellin rakentaminen jo nykyisellään rakennetulle ranta-alueelle palvelisi Teivaan sataman elinkeino- ja palveluliiketoiminnan kehittymistä.

Lahden talousarviosta 2012 sanottua

2011-12-06T01:40:00.000+02:00

Talousarviokokous 28.11.2011
Ryhmäpuheenvuoro, vihreät
Saara Vauramo

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,

Lahden kaupungin talousarviota 2012 ja taloussuunnitelmaa vuosille 2013 ja 2014 lukiessa taloudellisen tilanteen voisi olettaa jatkuvan ”kohtuullisen hyvänä”. Euroopan ja globaalin talouden näkymät ovat kuitenkin synkentyneet yhtä matkaa pohjolan pimenevien iltojen kanssa. Tänään, 28. päivä marraskuuta 2011, olemme tilanteessa, jossa on äärimmäisen vaikeaa ennustaa Lahden kaupungin taloudellista tilannetta keväällä 2012. Kaikki riippuu maamme kyvystä ylläpitää vientiä ja työllisyyttä globaalin talousauringon valonpilkahduksen käydessä taivaanrannassa yhä kalpeammaksi.

Tupla V ei ole enää pessimistisin skenaario, vaan oikeastaan aika optimistinen. Pessimistit näkevät Euroopan talouden VL:n jossa uuden sukelluksen ja pohjan jälkeen talous jää pitkään 0-kasvuun 90-luvun Japanin tapaan.

Erilaiset hyvinvointi- ja talousmittarit näyttävät Lahdessa tällä hetkellä eri suuntiin. Työttömyys on laskenut Lahdessa tasaisesti vuoden 2010 alkupuolen 16,5 %:sta tämän vuoden marraskuun 12,4 %:n. Edelleen työttömyys on Lahdessa hälyttävän korkea verrattuna maan keskiarvoon, joka on n. 8 %. Pitkäaikaistyöttömien määrä on myös kasvanut tänä vuonna. Hyvinvointitilinpäätös 2010 kuitenkin osoittaa, että suurin osa Lahden kaupungin lapsista, nuorista ja työikäisistä sekä merkittävä osa myös ikääntyneistä voi hyvin. Lahden mediaanitulot ovat muita suuria kaupunkeja pienemmät, pienituloisten osuus on suurempi. Kun taloudellinen tilanne kiristyy, on alueella väestöryhmiä, jotka ovat nyt todellisessa riskissä pudota hyvinvointiyhteiskunnan kelkasta ja syrjäytyä. Lahden kaupungissa on keskimääräistä enemmän pienituloisia eläkeläisiä sekä yksinhuoltajaperheitä, joiden riski ajautua köyhyyteen on erityisen suuri.

Kaikista edellä mainituista syistä julkisten palveluiden laadun ja saavutettavuuden merkitys kasvaa tulevina, taloudellisesti tiukkoina aikoina. On tärkeää, että sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteita ollaan kehittämässä ja resursseja ohjataan entistä selvemmin perusterveydenhuoltoon. Taloudellisista syistäkin on äärimmäisen tärkeää, että terveydenhuollon kasvavaa painetta saadaan ohjattua muualle kuin erikoissairaanhoitoon, jonka kulukäyttäytyminen ei ole kuntien hallinnassa. Lahden vanhenevan väestön palveluntarpeet kasvavat myös yksinäisyyden vuoksi. Meillä tulee olla voimavaroja, joita kohdennetaan tulevina vuosina kaikkein kipeimmin julkisia palveluja tarvitseville.

Lahden koulujen tilanne on painajaismainen. Kuulemme päivittäin lisätietoja koulujen sisäilmaongelmista, viimeisimpänä uutiset Möysän koulun ongelmista vasta viikko peruskorjausremontin valmistumisen jälkeen. On arvioitu, että Liipola-Kaikuharjun, Kiveriön ja Jalkarannan koulujen kunnostaminen tai uudelleen rakentaminen maksaisi kaupungille noin 50 miljoonaa euroa. Tämän lisäksi meillä on edessä myös Launeen sekä mahdollisesti muidenkin koulujen remontteja. Virkamiesesitykset kaupungin kiinteistöjen investointisuunnitelmista tehtiin ennen uusimpia tietoja koulukiinteistöjen kunnosta. Koulujen mittavat sisäilmaongelmat eivät voi silti kenellekään tulla yllätyksenä: jo viime valtuustokaudella toiminut homevaliokunta linjasi mm. Jalkarannan koulun peruskorjauksen olevan kiireellisten listalla. Silti emme näe tässä KH:n esityksessä osoitettavan investointirahaa koulujen sisäilmaongelmista johtuviin peruskorjauksiin.

Priorisointi on vaikea asia, joka puuttuu tästä talousarvioesityksestä vielä lähes kokonaan. Voisi jotenkin olettaa, että rahaa on vielä niin paljon, että tärkeysjärjestyksellä ei ole niin väliä. Näin ei ole. Taloudelliset pelimerkit tullaan asettamaan tärkeysjärjestykseen joko julkisesti ja keskustellen tai näkymättömästi ja vaivihkaa. Mitä vähemmän pelimerkkejä, sen vaikeampaa on peli. Vihreä valtuustoryhmä tulee esittämään Mukkulan kevythallin, tekonurmikentän ja pukusuojarakennuksen poistoa sivistystoimialan hankeryhmän uusinvestoinneista (s. 235) vedoten siihen, että sen ei tärkeysjärjestyksessä tule mennä välttämättömien kouluinvestointien edelle. Tämä vähentää Lahden kaupungin velanottoa 1.94 M euroa. Olemme melko varmoja, että tulevina kuukausin sivistystoimialalla löydetään muitakin vaihtoehtoisia rahanreikiä.

Kaiken kaikkiaan on äärimmäisen tärkeää, että kaupunki etsii tuleviin elinvoimaisuusinvestointeihin (keskustan kehittämiseen, matkakeskuksen toteuttamiseen ja erilaisiin urheiluinvestointeihin) mahdollisimman paljon yksityisiä ja kolmannen sektorin toimijoita kumppaneiksi ja rahoittajiksi. Tämän tulee olla investointien suunnittelun tärkeä lähtökohta.

Hyvät valtuutetut, arvoisa puheenjohtaja ja kuulijat. Tämän hetken talouspuheet ovat helposti synkkää, synkempää ja sysimustaa. Tosiasia kuitenkin on, että Lahden kaupungin talous on yhä kohtuullisen hyvässä jamassa ja selvisimme edellisestä taantumasta paljon ennakoitua helpommin. On vielä mahdollista, että nytkin selviämme. Mikäli emme kuitenkaan selviä pienillä kolhuilla, on edessä kivuliaampi rutistus, joka tehostaa julkisen talouden toimintaa ja tulee petraamaan rakenteita. Sellaisessa myrskyssä kaatuvat helposti kuntarajat, ja päällekkäiset julkishallinnon rakennelmat, sillä tärkeintähän on, että asukkaan pää pysyy pinnalla. Laadukkaiden peruspalveluiden turvaaminen on kaikkein tärkeintä.

Palveluverkon kokonaisuudesta yksittäiseen pisteeseen

2011-10-24T23:52:00.001+03:00

Lahden kaupungin asukkaiden näkemyksiä halutaan kuulla yhä useammassa kaupungin kehittämishankkeessa. Kuluneen vuoden aikana mielipiteitä on kysytty mm. pyöräilyn kehittämisestä, Päijät-Hämeen joukkoliikennesuunnitelmasta ja kaupungin esteettömyydestä. Seuraavaksi asukkailta kysytään palveluverkkojen kokonaisuudesta kaupungin laajuisesti. Samaan aikaan valtuustoon on tulossa kiperiä päätöksiä joidenkin palvelupisteiden karsimisesta. Kiveriön kirjaston lakkauttaminen on herättänyt paljon porua julkisuudessa.

Kiveriön kirjaston jatko tulisi mielestäni tarkastella osana kaupungin palveluverkkojen kokonaisuutta. Sivistystoimialan päätös Kiveriön kirjaston lakkauttamisesta on tuottavuusohjelman ja syksyllä 2010 toimineen sivistystoimialan palveluverkkotyöryhmän linjan mukainen. Virkamiehet ja lautakunnan jäsenet ovat sivistystoimialalla toimineet aivan loogisesti. Haluaisin silti itse nähdä vielä Kiveriön kirjaston tarkastelun osana eri toimialojen palveluverkon kokonaisuutta. Olisiko Kiveriöön mahdollista sijoittaa muita palveluja Kytölän kasvavaa aluetta ajatellen?

On kansalaisten osallistumisen kannalta turhauttavaa, mikäli ratkaisuja yksittäisen toimialan palveluista tehdään näkemättä nyt tätä isoa kokonaisuutta. Pidän melko epätodennäköisenä sitä, että meillä tulee olemaan nykymuotoinen Kiveriön kirjasto vuoden 2013 jälkeen. Sen sijaan Kiveriön-Kytölän alueella voisi sijaita ensimmäinen uudenlainen monipalvelupiste, jossa olisi myös kirjaston palveluja. On ymmärrettävä, että palvelun lisääminen jossakin tulee tarkoittaa myös palvelujen vähentämistä jossakin muualla. On myös mahdollista, että Kiveriön kirjastolle ei löydetä jatkoa kokonaistarkastelussa.

Asukkaat tulevat yhteiskunnalliseen keskusteluun sisälle aina jostakin pienestä kulmasta. Asuinalueiden aktiivisuutta omien palveluiden puolustamisessa tulee tervehtiä ilolla. Päättäjien vastuulla on nähdä kokonaisuus ja toimia sen mukaan rohkeasti.

Kestävän kehityksen Eurooppa

2011-09-18T13:53:00.000+03:00

Euron kriisin velloessa tuntuu kaukaiselta tai epätodelliseltakin todeta, että Euroopassa on linjauksia, joiden perusteista suurin osa valtiosta on yksimielisiä. Kestävän kehityksen ja vihreän talouden poliittisista perusperiaatteista voi kuitenkin sanoa näin. Eurooppa-neuvosto hyväksyi kestävää kehitystä vahvasti korostavan Eurooppa 2020 –strategian kesällä 2010, Kreikan ensimmäisen lainaerän nostamisen aikoihin.

Eurooppa 2020 -strategian tavoitteena on nopeuttaa unionin uusiutumiskykyä globaalin talouden puristuksessa. Strategia pyrkii irtautumaan talouskriisistä vaikuttamalla taustalla piileviin rakenteellisiin ongelmiin: alhaiseen työllisyysasteeseen ja matalaan tutkimus- ja tuotekehitysaktiviteettiin. Suomi on kansallisella tasolla sitoutunut strategian 20/20/20 tavoitteen mukaisesti vähentämään 20 % kasvihuonepäästöistä (vuoden 1990 tasosta), lisäämään energiatehokkuutta 20 % sekä tuottamaan uusituvilla energialähteillä 20 % energian tarpeesta vuoteen 2020 mennessä.

Eurooppa 2020 –strategia ei kykene ratkaisemaan velkakriisiä, vaan strategian tavoitteena on kasvattaa Euroopan kilpailukykyä tukemalla kestävämpiä, uuden ajan markkinoita. Se pyrkii luomaan raamit älykkäälle, kestävälle ja sosiaalisesti hyväksytymmälle kasvulle: erilaisten valtioiden ja niiden kansalaisten mahdollisuudelle luoda ja tuoda näkemyksiään tulevaisuuden Euroopasta. Yhteiset ympäristöhaasteet on mahdollista kääntää liiketoiminnan vahvuuksiksi tai osaksi kuntien tuottavuusponnisteluja tehostamalla materiaalien ja energian käyttöä.

Kunnat ja maakunnalliset toimijat ovat Euroopan laajuisten strategioiden merkittävin toteuttajataho. Strategian tavoitteet toteutuvat tai kuihtuvat kuntien kehityksen mukana. On siten ensiarvoisen tärkeää, että kunnat osallistuvat keskusteluun Euroopan ja maailmanlaajuisten strategioiden tavoitteista ja toteuttamismahdollisuuksista. Paikallishallintojen välisten keskusteluiden keskiössä on maailmanlaajuinen kestävän kehityksen ääni ICLEI (International Governments for Sustainability).

Lahti, etenkin Lahden seudun ympäristöpalvelut, on vuosien ajan osallistunut aktiivisesti useiden kansainvälisten kestävän kehityksen järjestöjen toimintaan. Lahdesta on aikojen saatossa viety vesistön kunnostukseen ja jätehuoltoon liittyvää ympäristöosaamista maailmalle, ja maailmalta on opittu paljon tarpeellista kunnan eri toimialojen kehittämiseksi. Viime vuosina Lahden painoarvo ICLEI -järjestössä on noussut entistä merkittävämmäksi kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirran hallituksen jäsenyyden ansiosta. Lahden kansainväliset suhteet ovat kasvaneet myös uusille urille elinkeinoelämän verkottuessa vauhdilla mm. Kiinassa ja Venäjällä. Talouden tämänhetkisestä epävarmuudesta huolimatta kuntien pitkäjänteinen kehittäminen sekä maailmanlaajuinen verkottuminen kylvää uuden kasvun siemeniä.

Teksti on julkaistu ESS Vierailija -palstalla 18.9.2011.

Vihapäiviä hyvinvointiyhteiskunnan pahoinvoiville

2011-08-08T00:27:00.000+03:00

Mitä eroa on suomalaisella, norjalaisella ja palestiinalaisella terroristilla? He ovat kaikki fanaattisia nuoria miehiä, vihaisia ja yksinäisiä. Kaikilla on kiinnostus tekniikkaan, sankaritarinoihin ja suuruudenkuvitelmiin. Verkosta löytyy vertaistukea yhä ohuemmaksi käyvälle reaalimaailman kosketukselle. Uskonto lyö ristiretkeläisen hämärään tajuntaan ritariuden leiman.

Vastaus on, että suomalaisella ja norjalaisella terroristilla on yhteiskunnan luomat mahdollisuudet, palestiinalaisella ei ole. Mutta miten pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta voi auttaa ajoissa yksilöä, jonka ainoana tekemisen motivaationa on hylkiä yhteiskunnan tukirakenteita?

Luin kesällä Milla Hannulan kirjan "Maassa maan tavalla: Maahanmuuttokritiikin lyhyt historia" (2011) ymmärtääkseni syvällisemmin maahamuuttokriittistä sielunelämää. Hannulan kirja on ärsyttävän subjektiivinen ja asenteellinen ollakseen valtiotieteilijän kirjoittama, mutta luin sen kuitenkin sitkeästi, jotta ymmärtäisin. Valitettavasti kirjan analyysi on todella niin lyhyt kuin nimi antaa ymmärtää. Siitä ei siis ole avuksi.

Vihapuheiden kitkemisestä on tullut hyvinvointiyhteiskunnan pelastusmantra Norjan äärettömän surullisten tapahtumien jälkeen. Viha on tunne, joka ei lakkaa olemasta, vaikka ihmiset olisivat hiljaa. Ääneen lausuttu viha voi ruokkia lisää vihaa, tai se voi vaimentua. Kaikkein vaarallisinta on, jos vihaa padotaan näennäisen korrektiuden alle.

Sordiinon asemesta tai ehkäpä lisäksi, ehdotankin erityisten vihapäivien järjestämistä kaikissa suomalaisissa kunnissa. Vihapäivien vihaseminaareissa voisimme kaikki olla teemallisesti aivan hirvittävän vihaisia, jokaiselle jotakin! Vihaan korrekteja termejä (vrt. maahanmuuttokritiikki), joilla verhotaan totuuksia! Vihaan naapurin mamua, joka hymyilee varmasti sossun rahoilla! Vihaan itseäni! Loppuun voisi tarjota vaikkapa supisuomalaista naurujoogaa, ma-ma-ma-mu-mu-mun per-per-per-su-su-su...

Hitaasti kiiruhtaen autottomaan keskustaan

2011-06-08T08:49:00.000+03:00

Lahden kaupunginvaltuusto päättää 13.6. merkittävistä asioista Lahden tulevaisuuden kannalta. Valtuusto tulee ottamaan kantaa Lahden keskustan yleissuunnitelmaan (ns. keskustavisio II) sekä torinaluspysäköinnin rakentamisehtoihin. Valtuustolta haetaan nyt mandaattia Lahden keskustan kehittämisen isoihin linjaratkaisuihin: aiempia suunnitelmia laajemman autottomaan keskustakehän toteuttamiseen sekä eri kulkumuotoja sujuvammin yhdistävämmän matkakeskuksen periaateratkaisuun. Lahti olisi viimein saamassa Aleksista oikean kävelykadun tynkäratkaisujen sijasta.

Paljon puhuttanut toriparkki on osa uutta keskustasuunnitelmaa. Toriparkki on investointi yksityisautoiluun, mutta sen tarkoituksena on vapauttaa keskustan arvokasta maanpintaa kävelylle ja pyöräilylle. Toriparkkiin ollaan siirtämässä 170 nykyisin keskustan katujen varsilla sijaitsevaa pysäköintipaikkaa. Tämä tarkoittaa yli 2000 m2 pinta-alaa kaupungin keskustassa käytettäväksi johonkin muuhun kuin autojen parkkeeraamiseen: katukahviloille, turvallisille pyöräkaistoille, katutaiteelle?

Uuden keskustavision ja liikennepoliittisen ohjelman filosofiana on kehittää Lahden kaupungin keskustaa hitaimman, eli kävelijän, ehdoilla. Tämä on kiireisessä maailmassa oikeastaan aika vallankumouksellinen ajatus, jonka merkitystä keskustassa liikkuvan ihmisen kokemusmaailmaan emme ehkä vielä osaa ajatella. Nopearytminen ja meluisa autoliikenne viedään keskustakehälle, ja ydinkeskustaan tuodaan tilalle ihmisen mittakaavaista toimintaa. Kävely, pyöräily ja joukkoliikenne nousevat katukuvassa aiempaa tärkeämmin esille. Lahden satama on hieno esimerkki siitä, millaiset mahdollisuudet alueella on kehittyä, kun siihen halutaan uskoa. Todellakin, Lahden kestävä kasvu edellyttää kaupungin jämäkkää roolia alueidenkäytön suunnittelussa, uskoa suunnan näyttäjänä toimimiseen.

Kaupungin keskustat tarjoavat jatkossakin sellaista urbaania ympäristöä, jossa ihmisten kohtaaminen voi tapahtua myös muussa kuin kuluttajan roolissa. Keskustaan voi syntyä myös aivan uusia palvelu- ja ajanviettomahdollisuuksia. Lisärakentamisella voidaan luoda visuaalisesti kiinnostavaa tilaa ja lisätä keskustan vetovoimaa. Alatorin rakentamiseksi on esitetty jo useita erilaisia ajatuksia tornitaloista talvipuutarhaan. Voisiko alatorilla ravintola Metron kyljessä olla uuden ajan moderni kauppahalli? Uusi viherkattoinen luomukauppahalli tuijottelisi sieltä hyväntahtoisesti vastapäistä vanhaa kauppahallia ja torin poikki tepastelevia ihmisiä.

Keskustan kehittäminen saa uutta potkua WDC 2012 designvuodesta. Lahden kaupunki on sitoutunut jalostamaan keskustaideoita yhteistyössä asukkaiden kanssa. Nyt on päättäjien aika ratkaista, laitetaanko keskustan kehittämisen raamit paikoilleen ja ryhdytään hommiin. Kaikki tiet vievät lopulta keskustaan, kuten keskustaisäntä Timo Taulo toteaa.

Julkaistu ESS Vierailija -palstalla 8.6.2011

Kuikan huuto

2011-06-05T09:33:00.000+03:00

Kesäillan aurinko vaipuu vain lyhyeen huokaisuun puurajan taakse, kun sääskiparvet alkavat kerääntyä mökin kuistin ympärille. Kaukaa kuuluu alkukantainen huuto: ”kuiik-ko, kuiik-ko”. Nyt olemme suomalaisen sielunmaiseman syvillä vesillä, mökkirannan hiljaisessa poukamassa.

Kuikkalinnuissa on tuttuutta kuin mökkinaapurissa olla pitääkin: ”Kuikka on pohjoisen pallonpuoliskon tundra- ja havumetsävyöhykkeen tunnusomainen laji, joka suosii karuja kirkasvetisiä järviä. Suomessa kuikka on runsaslukuisin Järvi-Suomen alueella riittävän suurilla järvillä, rannikolla laji on harvalukuisempi.” Suomen lintuatlas kertoo. Wikipedia kuvailee tämän kuuluvan, mutta sittenkin aran linnun tapoja seuraavasti: ”Kuikkalinnut ovat äänessä etupäässä pesimäaikoina; äänet kuuluvia, valittavia tai kaakattavia. Kuikat ovat kotipaikka- ja pariuskollisia. Sama pesäpaikka voi olla käytössä useita vuosia. ”

Kuikka on kuin elävä fossiili. Linnun kantaisän sukujuuret ulottuvat 40 miljoonan vuoden taakse dinosaurusten ajan jälkeiseen eoseenikauden maailmaan. Nisäkkäiden valtakauden alkumetreillä, uuden ajan aamussa saattoi kuikan kantaisän viiltävä huuto kiiriä puunlatvustossa vilistävän esi-esi-isämme, pikkuriikkisen puoliapinan korviin. Siinä oksalla istuessa, hieman käynyttä hedelmää mutustellessa ovat apinan aivot varmaan täyttyneet olemassa oloa koskevalla pohdiskelulla. Mistä olemme tulleet, minne menossa? Mistä näitä hedelmiä saisi lisää?

Apinuutemme on joinakin hetkinä herttaisen vahvasti läsnä. Mies lämmittää mökkisaunan, avaa oluen ja pyytää vaimoaan pesemään selän. Kesäillan odottavasta tunnelmasta ylikierroksille virittyneet lapset pyörivät jaloissa, nukkumisesta ei tule mitään. Perhe menee saunaan. Löylyn lämmössä istuvat suomalaiset kädelliset tuntevat miten mieli rauhoittuu yhteydessä luontoon, alkuun ja esihistorian hämärään. Pihka valuu kuusipaneelista, hiki otsalta. Elämä on hetkien jatkumoa, evoluutio tekee siitä valovuosien tajunnanvirtaa.

Viimein lapset nukahtavat ja hiljainen hetki laskeutuu ennen yötä. Käyneistä hedelmistä herkistynyt mies astelee kevyin askelin mökkipolkua rantaan. Keväällä lakattu puuvene odottaa rannassa, airot sylissään, kokka ulappaa kohden. Tyyni järvenpinta kuvastaa keijuvat hyönteisparvet ja vastapäisen kallion. Vedenpintaa kiirivä huuto kaikuu kallion seinämistä, vettä pitkin pehmeään tajuntaan ”huiik-ka, huiik-ka”. Ahvenet voivat odottaa katiskassa aamuun asti.

Kirjoitus on julkaistu ESS Kesälehdessä 2011.

Keskustan kehäpäätelmät ja toriparkki

2011-05-22T15:26:00.005+03:00

Kaupunginvaltuusto on tekemässä kesäkuussa merkittäviä päätöksiä Lahden keskustan kehittämisestä. Lahden valtuusto hyväksyi toriparkin mahdollistavan asemakaavamuutoksen vuoden 2010 alussa äänin 30-29. Kaavan käsittelyvaiheessa kaupungin suunnalta viestittiin, että tiedossa on ulkopuolisia investoreita, eikä kaupungin tarvitse ottaa kantaakseen taloudellista riskiä. Nyt kuitenkin ollaan esittämässä, että Lahden kaupungin omistama yhtiö, Lahden Pysäköinti Oy lähtee rakentamaan pysäköintilaitoksen.

Lahtelaiset vihreät ovat olleet yhtenä rintamana vastustamassa toriparkkia: "Vapaita autopaikkoja löytyy edelleen lukuisista keskusta-alueen pysäköintihalleista. Uusien hankkeiden osalta onkin painotettava vain ja ainoastaan kevyen ja joukkoliikenteen kehittämistä. Meidän on pakko vähentää pitkällä tähtäimellä autoistumista. Siksi meidän on uskallettava myös tehdä siihen tähtääviä rohkeita päätöksiä nyt - paikallisesti ja globaalisti. Lahden on pysyttävä strategiassaan valitsemalla tiellä ympäristön ja ihmisen hyväksi." lausuimme kannanotossamme aikanaan.

Lahden keskustan kehittämisen ratkaisuilla on kiire, osittain olemme jo aivan epätoivoisessa tilanteessa. Uudet hajasijoitetut kaupan suuryksiköt imevät jatkuvasti keskustan elinvoimaa. Jouluksi 2011 valmistuva Karisma on aivan hirmuinen niitti keskustan pikkuliikkeille.

Pitkällä aikavälillä keskusta voi kuitenkin elpyä, jos se saadaan rauhoittumaan jatkuvalta autoliikenteeltä. Julkisen liikenteen, kävelyn ja pyöräilyn toimintaedellytyksiä pitää kyetä merkittävästi parantamaan. Toriparkilla on puolensa ja puolensa. Toriparkki ei tule lisäämään merkittävästi pysäköintipaikkojen määrää keskustassa, vaan kadunvarsipaikkoja poistuu vastaavasti esim. Hämeenkadulta. Keskustaan rakentuva Ranta-Kartanon alue tulee ainakin väliaikaisesti vähentämään merkittävästi pysäköintipaikkojen määrää. Lahden Siltapuiston parkkitalon kohtalona voi myös jollakin aikavälillä olla purkaminen.

Toriparkki voisi olla yksi ratkaisu autottoman keskustan toteuttamiseksi. Pysäköintipaikkojen poistaminen kadunvarsilta ja autoliikenteen rauhoittaminen toisi tilaa julkisen liikenteen uusille ratkaisuille, pyöräkaistoille, torikahviloille. Toriparkki on vain pieni osa keskustan isompaa suunnitelmaa, eikä kenties välttämätön ollenkaan. Huomattavasti järkevämpää olisi ollut sijoittaa parkkipaikat suunnitellulle keskustakehälle.

Ranta-Kartanon kaavassa oleva Paasikivenaukion pysäköintilaitos toteuttaisi tätä ajatusta selvästi paremmin.

Nyt on kuitenkin niin, että meillä ei ole aikaa enää jahkailla asioita! Tämän vuoksi olen valmis tukemaan toriparkin etenemistä, vaikka se ei helpolta ja hienolta ratkaisulta tunnukaan. Meidän on päästävä ulos jatkuvista kehäpäätelmistä ja arpomisesta.

Olemme vihreissä esittäneet useaan otteeseen kritiikkiä myös pysäköintilaitoksen kannattavuuden suhteen. Minä en usko enää, että kaupungin taloudellinen riski hankkeessa olisi vakava. Tiedossa olevia toriparkkiin ohjattavia velvoiteautopaikkoja on merkittävä määrä, kuulemma pitkälti päälle toistasataa. Oletettavasti näitä on keskustan lisärakentamiskohteista tulossa lisääkin. Lahden Pysäköinti on suunnitellut myyvänsä pysäköintipaikat Triosta toriparkin rahoittamiseksi. Yhtiön on silti otettava myös lainaa. Torin alueelle olisi pitänyt osoittaa tässä vaiheessa myös lisärakentamista, joka olisi ratkaissut pitkälti hankkeen taloudellisen solmun. On rohkeuden puutetta, että siihen ei uskallettu Lahdessa nyt lähteä. Rohkeutta ei tällä kertaa ole puuttunut päättäjiltä.

Minusta toriparkki ei ole yksiselitteisesti henkilöautoilun tukemiseen tähtäävä ratkaisu. Lahdessa pyritään nyt luomaan sellaista keskustaa, jossa katutilassa (=kaupungin arvokkain osa) annetaan tärkein tila ihmiselle - ei autoille. Toriparkki voi olla tähän yksi ratkaisu, mutta ei yksinään vielä riitä mihinkään. Lisäksi on osattava tehdä viisaita päätöksiä keskustan autoliikenteen ja huoltoajoliikenteen ohjaamisesta, esteettömämmän ympäristön rakentamisesta, pyöräilyn olosuhteiden parantamisesta ja pyöräpysäköinnistä ym. Toriparkki on kaiken kaikkiaan vain pieni nyanssi tässä, myös investointien kokoluokkaa ajatellen. Tavoitetila tulee selkeästi esille niinikään valtuustoon kesäkuussa tulevassa keskustan yleissuunnitelmassa:
"Lahden keskustaan halutaan toteuttaa laaja kävelyalue, jonka suunnittelussa huomioidaan erityisesti viihtyisyys, esteettisyys, turvallisuus ja laadukkuus."

Lisäksi: "Keskustahankkeiden jatkosuunnittelu tullaan tekemään jatkuvassa vuorovaikututuksessa asukkaiden, yritysten ja muiden sidosryhmien kanssa. Yritysvaikutustenarviointi, sikäli kun sitä ei ole tehty liikennepoliittisten linjausten yhteydessä,tullaan tekemään hankkeittain."

Mitään ei varmasti saada aikaiseksi, jos asenne on, että mitään ei voida saada aikaiseksi.

Lectio praecursoria

2011-05-14T17:55:00.002+03:00

13.5.2011

Arvoisa kustos, arvoisa vastaväittäjä, hyvät läsnäolijat

Ihmiskunnan tarkastellessa historiaansa, harva asia tullee aikanaan nousemaan esille yhtä suurena väärinymmärryksenä ja traagisena kyvyttömyytenä kokonaisvaltaiseen tarkasteluun kuin länsimaisen yhteiskunnan teollistumiskehityksen kolmen vuosisadan ruokkima absoluuttinen jako erilliseen ”luontoon” ja ”yhteiskuntaan”. Yhteiskunta olemme me ihmiset, luonto jotakin sen ulkopuolella. Tämä dikotomia ei ole kuitenkaan syntynyt kapitalistisen yhteiskuntajärjestelmän alkukehdossa siirtomaavaltojen Euroopassa, vaan se on herännyt useita kertoja ihmiskunnan historiassa. Juutalais-kristillinen kulttuuriperintö kantaa sisällään luonnon herruuden maailmankuvaa: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi."

Jo hellenistisen ajan filosofisessa perinteessä löydettiin jako järjen ja luonnon välillä. Stoalainen, epikurolainen ja skeptisistinen koulukunta pyrkivät ymmärtämään ihmisluonnon suhteen kosmokseen. Näiden Rooman kukoistuksen aikakauden filosofisten suuntausten päämääränä oli löytää ratkaisu hyvän elämän eväisiin – elämään ihmislajin olemuksen mukaisesti, hyvässä tasapainossa luonnon kanssa. Sittemmin tieteellinen filosofia on hylännyt hyvän elämän etsimisen kysymyksen ja siitä on tullut konsulttibisnestä ja tositeeveen naminamia. Valistuksen aikana 1700 –luvun Euroopassa dualismi luonnon ja ihmisen välillä syveni edelleen. Henkinen rakennelma jatkuvaan kasvuun perustuvan markkinatalouden ja luonnonvarojen yhä tehokkaamman teknologisen hyödyntämiseen tähtäävälle ihmisen toiminnalle oli nyt luotu.

Nykyeurooppalaisen luontosuhde on teknokraattinen: uusien teknologioiden toivotaan ratkaisevan luonnon kantokyvyn rajoja kolistelevan väestönkasvun ongelmat. Globaalisti olemme juuri ohittaneet vaiheen, jolloin yli puolet maapallon väestöstä elää kaupungeissa. Oma tutkimukseni ei ole nykyeurooppalaisen luontosuhteen kritiikkiä, vaan ottaa kontekstin kuin annettuna: on löydettävä ratkaisuja kaupunkeihin keskittyvän väestön ja luonnonympäristöjen nykyistä kestävämmälle rinnakkaiselolle. Väitöskirjatutkimukseni käsittelee ekosysteemipalveluja, joilla tarkoitetaan luonnon ihmiselle tarjoamia erilaisia hyödykkeitä. Meistä jokainen on kuullut sademetsiä rinnastettavan maapallon keuhkoihin – metsät tuottavat ilmakehään happea ja sitovat hiiltä. Ekosysteemipalveluja voi rinnastaa ihmisen anatomiaan ja fysiologiaan laajemminkin. Luonnossa maaperä toimii maksan tavoin, mikrobit hajottavat sinne päätyviä haitallisia yhdisteitä. Toimiva maa on myös kuten munuaiset, suodattaen sen läpi kulkevasta vedestä ylimääräiset ravinteet. Kaupungeissa ekosysteemit pumppaavat hektiseen arkeen sydämen tavoin rauhallisempaa rytmiä.

Ekosysteemipalvelu ei käsitteenä uhmaa nykyisen yhteiskuntajärjestelmän sisäänrakennettua luonto-ihminen dikotomiaa. Ekosysteemipalvelut systeemianalyyttisena käsitteenä tuo modernin yhteiskunnan luontosuhteen tarkasteluun kuitenkin uuden, tärkeän näkökulman perinteisen luonnonvararesurssien käsitteen rinnalle. Keskustelu ekosysteemipalveluista pyrkii avaamaan luonnon hyödyllisyyttä – ja välttämättömyyttä – ihmisyhteisöjen hyvinvoinnille. Ihminen, siis yhteiskunta, on riippuvainen lukuisista luonnon tuottamista ilmaisista palveluista: hengitysilmasta, ravinnosta, puhtaasta juomavedestä, sekä välillisemmin lukuisista säätelevistä ja ylläpitävistä ekosysteemipalveluista kuten ravinteiden kiertokulusta.

Ilmastonmuutostutkimus on nostanut hiilen kiertoon kytkeytyvät asiat merkittävään yhteiskunnalliseen keskusteluun: kuulijoille voi kuitenkin tulla yllätyksenä, miten merkittävä osuus maaperän biologisilla prosesseilla on tässäkin yhteydessä. Maaperän vaikutus globaalina hiilinieluna tai lähteenä on merkittävämpi kuin kasvillisuuden yhteenlaskettu vaikutus, sillä maaperään on sitoutunut yli kaksinkertainen määrä orgaanisia hiiliyhdisteitä globaaliin kasvibiomassaan verrattuna.

Hiilihypettävän yhteiskunnallisen ympäristökeskustelun voidaan tällä hetkellä sanoa unohtavan lukuisan joukon muita tärkeitä teemoja. Lahden Vesijärvi –tutkimukseen pohjautuvan ekologisen ympäristöosaamisen eräs keskeisiä havaintoja on ollut kaupunkien valuma-alueiden kuormituksen merkittävä rooli paikallisten vesistöjen tilassa. Kaupunkien maaperä on ihmistoiminnan suorien ja epäsuorien vaikutusten vuoksi monella tavoin toiminnaltaan puutteellista. Nuoret, keinotekoiset kaupunkimaat eivät kykene luonnontilaisten maiden tavoin sitomaan itseensä rehevöittäviä ravinteita. Tulevaisuudessa on tärkeää kyetä yhä tehokkaammin vähentämään kaupungista peräisin olevaa ravinnekuormaa. Tähän on olemassa erilaisia, eritasoisia keinoja puhtaan kunnallisteknisistä ratkaisuista vaikeammin hallittaviin, pienemmän mittakaavan biologisiin ratkaisumalleihin. Todennäköisesti näitä yhdistämällä pääsisimme kestävimpään lopputulokseen.

Minun väitöskirjani tärkeimpiä tutkimuskysymyksiä ovat ravinteiden kiertoon liittyvät asiat kaupunkiympäristössä. Tutkin kenttäolosuhteissa erilaisten kasvien kykyä muuttaa maaperän eliöstöä, ja sitä kautta maan toimintaa, eli ekosysteemipalveluiden tarjotinta. Ravinteiden kierron lisäksi tutkin myös hiilen sitoutumista kasvibiomassaan ja maaperään sekä orgaanisen aineen hajoamisnopeutta eri kasviyhteisöissä. Laboratoriokokeessa selvitin myös haitallisten PAH –yhdisteiden kulkua eri kasveilla käsitellyssä maaperässä.

Tutkimusta varten valitsin Lahden kaupungista kaksi hyvin erityyppistä koealuetta, jotka molemmat edustivat kuitenkin kaupungeille tyypillisiä olosuhteita. Niemessä UPM:n tontilla tutkin kasvien vaikutusta hyvin keinotekoiseen maaperään. Lahden kaupunginpuutarhassa Launeella käytin samoja kasvilajeja tarkoituksenani tutkia niiden vaikutusta puistomaisessa maassa. Erilaisia kaupunkiolosuhteita käyttämällä pyrin tarkastelemaan, vaikuttaisivatko käytetyt kasvilajit samalla tavoin erilaisissa olosuhteissa. Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, voiko kasvillisuuden avulla sitoa ravinteita, hiiliyhdisteitä sekä haitta-aineita maaperään, jolloin ne eivät huuhtoutuisi sadeveden mukana kuormittamaan vesistöjä.

Kolmevuotisen kenttäkokeen aikana havaitsin, että kasvilajit vaikuttavat nopeasti kaupunkimaaperän eliörakenteeseen ja toimintaan. Hieman yllättäen kasvilajien vaikutus oli lähes identtinen kahdella aivan erityyppisellä koealueella. Suomalaiset havumetsän kasvit sekä heinät käyttivät tehokkaasti maaperän typpiyhdisteitä eikä huuhtoutumista näiden kasvien juuristosta ei tapahtunut. Sen sijaan hernekasvien maaperästä huuhtoutui selvästi runsaammin typpeä. Vaikutukset hiilen kiertoon jäivät tutkimuksessa sen sijaan vähäisiksi. Oletettavasti kasvillisuuden täysimittaisten ekosysteemivaikutusten havaitseminen vaatisi tutkimuksen kolmevuotista jaksoa pidemmän ajan. Luonnossa karikkeen sisältämän orgaanisen aineen rikastuminen maaperän hiilivarastoksi vie vuosikymmeniä ellei satoja.

Laboratoriokokeessa havaitsin mielenkiintoisen yhdysvaikutuksen typpilisäyksen ja myrkyllisten PAH –yhdisteiden välillä: Etelä-Suomen vuotuista typpilaskeumatasoa vastaava typen lisäys näytti kiihdyttävän kaupunkiympäristölle tyypillisten PAH –yhdisteiden hajoamista erityisesti metsäkuusen juuristossa. Siten kaupunkien maltillinen ravinnekuorma saattaa haitallisista vaikutuksista huolimatta myös vähentää joidenkin orgaanisten kemikaalien määrää ympäristössä. Asiaa tulisi ehdottomasti tutkia lisää, jotta käytössämme olisi varmempia vastauksia.

Tietystä sovellettavuudestaan huolimatta tutkimukseni oli luonteeltaan kaupunkiekologista perustutkimusta. Aloittaessani väitöskirjatyöni vuonna 2005 alan tutkimus oli vasta keväänvihreällä oraalla. Kaupunkeja ei ekologisessa tutkimuksessa ennen 2000-lukua ole pidetty erityisen kiinnostavina tutkimuskohteina. Nyt 6 vuotta myöhemmin, kaupunkiekologian tutkimus on räjähtänyt täyteen kasvuun. On melko varmaa, että tutkijayhteisö löytää lähivuosina lukuisia uusia biologisia ratkaisuja kaupunkien vajavaisen toimintakyvyn parantamiseksi. Se on tärkeää, sillä kaupunkiekosysteemien toiminnan turvaaminen luo puitteita elämänlaatua kasvattaville kokonaisratkaisuille kaupungeissa.

Siten olemme jälleen keskustelussa hyvän elämän edellytyksistä, jonka uudempi tieteellinen filosofia on suurelta osin hylännyt. Ekosysteemipalvelutarkastelussa ei olekaan mitään filosofista, mutta sen sijaan se on erinomainen lähestymistapa kaupunkiympäristön havainnointiin: tiiviisti kaupunkeihin keskittyvän ihmiskunnan ympäristökuormitus on pistemäisen voimakasta ja uhkaa ekosysteemien toiminnallista kykyä. On paljon viitteitä siitä, että tulevaisuuden kaupungit huomioivat yhä keskeisemmin ihmisen tarpeen nähdä, kokea ja tuntea luonto elinympäristössään. Ekosysteemipalveluja voidaan tuoda myös rakentamalla luontoa kaupunkiin: nämä vihreäksi infrastruktuuriksi kutsumani rakenteet voivat toimia loistavasti esimerkiksi ravinteiden, pienhiukkasten tai melun biologisena suodattajana. Oma tutkimukseni antaa viitteitä siitä, että kasvilajien valinnalla voidaan kohdentaa ja valikoida tiettyjä, haluttuja ekosysteemipalveluita. Ehkä tulevaisuudessa näemme liikenteen pienhiukkasia suodattavia vihreitä meluseiniä, kaupunkien veden kiertoa normalisoivia sadevesipuutarhoja sekä esteettisiä, vuodenaikojen saatossa väriään vaihtavia viherkattoja osana kaupunkien normaalia rakentamista. Kaupunkien vihreämpi ympäristö on mitä suuremmissa määrin myös esteettinen tekijä, jolla voidaan kohentaa elämisen laatua.

Kaupunkien vihreän ympäristön suunnittelu on sisäistänyt esteettisten arvojen lisäksi nykypäivänä jo viheralueiden verkottumisen ekologisen merkityksen. Tulevaisuudessa on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota myös ekosysteemien toimintaan, eli ihmisille hyödyllisiin ekosysteemipalveluihin. Kestävimmät ja kiinnostavimmat kaupungit yhdistävät maankäytön suunnittelussa tulevaisuudessa kolme isoa eetä: Esteettisyyden, Ekologiset verkostot sekä Ekosysteemipalvelut.

Eräänä päivänä kenkäkaupassa

2011-05-08T19:17:00.002+03:00

Kyllä, kyllä, olen ihan samanlainen kuolevainen kuluttaja kuin te muutkin, minusta on hauskaa joskus shoppailla. Viime lauantaina pääsin oikein kunnolla kuluttamisen makuun, kun agendallani oli löytää musta mekko tulevaa väitöstilaisuutta varten. Mekko löytyikin ihanan helposti ja samassa flowssa päätin ostaa myös kengät.

Marssin tyytyväisenä lahtelaiseen kenkäkauppaan, joka lauantai-iltapäivästä huolimatta ei ollut liian täynnä. Siinä mustia kirkuvan korkeita kenkiä ja lättäniä läpysköitä ihmetellessäni korviini tarttui nuorehkon pariskunnan keskustelu viereiseltä kenkähyllyltä. Tai keskustelu ja keskustelu - mies kertoi kovaan ääneen mielipiteitään tarjolla olevasta kenkämuodista: "Et sä nyt noita voi ottaa, ethän sä pysty edes kävelemään niillä", "hei c'moon, mieti nyt vähän..ei nuo sovi sulle ollenkaan!" Eihän siinä mitään, jos vastapuolelta olisi tullut ilkikurisen kiusoitteleva vastine, mutta tyttö oli hiljaa.. Vilkaisin paria, nuorimies nojaili tyytyväisenä hyllyyn ja pudotteli soinimaisen nasakoita mielipiteitään, jotka jossakin muussa tilanteessa olisivat ehkä viihdyttäneet minua suuresti. Hänen seuralaisensa oli hämmästyksekseni erittäin näyttävän näköinen nuori nainen, joka kuitenkin epävarmasti peilaillen heijasteli miehen reaktioita. Huonon arvosanan saaneet kengät sujahtivat kaikessa hiljaisuudessa nopeasti takaisin hyllyyn. Lähdin pois kaupasta ihmetellen hieman sitä epämiellyttävää tunnetta, joka oli vallannut minut.

Mikä tilanteessa oikein minua kuvotti? Tänään haravoidessani pihaa ymmärsin, että sen täytyy littyä jotenkin siihen, että tapahtuma rikkoi mielessäni länsimaisen ihmisen vapauden suvereeneinta olemusta: vapautta kuluttaa. Ymmärtäkää tämä kaikin mokomin väärin, mutta kärjistäen näin voidaan mielestäni sanoa. Mielessäni risteilivät ajatukset siitä, miten naisesta tehdään hiljainen ja alistuva. Aloin verrata tyttöä huivipäisiin muslimeihin ja mietin, kummalla oikeastaan on enemmän vapautta. Onko länsimainen nainen kuluttamisen orja vai vapaaherratar? Onko musliminaisilla kuluttajan vapaus?

Naisensa kenkävalinnoista äärimmäisen kiinnostunut ja aktiivisesti keskusteleva mieshän on kulttuurillinen poikkeus - jotain sellaista, jonka pitäisi saada feministit laulamaan hoosiannaa.. missä siis mättää? Tai vieläpä: mies pyrki vaikuttamaan vaimonsa kuluttamiseen, jotta turhan materian hankkimiselta vältyttäisiin tässä niukkenevien resurssien maailmassa. Minusta koko tapahtuma kuvasi jotenkin symbolisesti sitä ristiriitaa, jota useat meistä kokevat tässä hetkessä: "älkää riistäkö minulta mahdollisuutta kuluttaa turhia tavaroita - älkää, tai riistätte vapauteni!"

Juuri näin paljonko meillä tässä maailmassa on oikeasti vapautta? Ei varmaankaan, vapaus kaiketi ohittaa meidät jossakin nauraen. Ehkä me kaikki, soinilaisesti nasauttelevia miehiä myöden, kohtaamme sen vielä jonakin päivänä kenkäkaupan ovien ulkopuolella.

"Ei oikealla eikä vasemmalla, vaan edellä"

2011-04-20T23:42:00.001+03:00

kuuluu Vihreiden hellimä määritelmä omasta puolueestaan kysyttäessä sen sijoittumista perinteisellä vasemmisto-oikeisto -akselilla. Nämä vaalit osoittivat selvästi, että äänestäjälle on jäänyt epäselväksi, missä Vihreät oikein ovat edelläkävijöitä. Pioneerius vaatii kykyä tunnistaa ilmassa olevat heikot signaalit ja rohkeutta ottaa räväkkä irtiotto keskimääräisyydestä. Jälkimmäisessä epäonnistuimme tällä kertaa surkeasti.

Vihreällä puolueella on historiassaan ollut runsaasti havainnointikykyä ja ennätystappiosta huolimatta rohkenen väittää, että on yhä. Euroopan edistyksellinen ympäristö- ja energiapolittiikka on ainakin jossain määrin seurausta siitä laajasta vaikutuksesta, joka vanhan mantereen vihreällä liikkeellä on ollut yhteiskunnalliseen keskusteluun. Vihreiden epäsuorien vaikutusten sanotaan olleen/olevan paljon suoria vaikutusmahdollisuuksia suuremmat. Allekirjoitan tämän myös kuntatasolla.

Vaalitappio on pakkorako tarkastella omaa toimintaa kriittisesti. Vihreät eivät ole kyenneet tekemään vahvaa edelläkävijäpolitiikkaa edes niillä sektoreilla, joilla olemme aiemmin hallinneet suvereenisti. Kaikki puolueet ovat vihreitä (kuka minkäkin sävyisiä), koska täydellinen julkinen piittaamattomuus ympäristöstä on nykypäivänä sallittua vain vähä-älyisille. On aivan toinen kysymys, missä määrin globaali ympäristönäkökulma tai kestävä kehitys laajasti ymmärrettynä ovat aidosti läsnä eri puolueiden sisällöissä.

Hallitusvastuuseen hirttäytyneet vihreät eivät ole mediassa kyenneet nostamaan tuottoja edes ilmeisistä imagoeduista, kuten siitä, että puolueemme ei useimpien muiden tavoin ole ryvettynyt vaalirahasotkuissa. Ero politiikan ansiottomien julkisuustemppujen ja välttämättömien kissan hännän nostojen välillä on hiuksen hieno, mutta kuitenkin olemassa. On osattava kertoa omasta hyvästä toiminnasta äänestäjille.

Tämän asian korjaamiseksi olen listannut tähän lyhyesti niitä asioita, joihin me lahtelaiset vihreät olemme keskeisesti vaikuttaneet kuluvana valtuustokautena:

- Valtuustoaloitteemme johdosta kouluverkkoratkaisut pohdittiin vielä kertaalleen uusiksi -> Anttilanmäen koulu sai jatkoaikaa, vaikkakin pienempänä kokonaisuutena, lisäksi saavutettiin poliittinen yhteisymmärrys Salppuri/Lyseo -kuviosta

- Ilmainen siirtolippu, ei tosin täydellinen ratkaisu

- Keskustan maksuttomat pysäköintipaikat muuttumassa maksulliseksi aloitteemme johdosta. Tämä on osa keskustan pysäköinnin kokonaisratkaisua, johon itse näen nyt kuuluvaksi myös toriparkin. Kysymys on parkkipaikoista, ei koko elämästä!

- Valtuustoaloitteemme johdosta perustettiin pyöräilytoimikunta, joka toimii asiantuntija-apuna liikennesuunnittelussa ym.

- Aktiivinen ja vuorovaikutteinen ote Lahden seudun ympäristöohjelmatyössä, yleiskaavoituksessa ym. maankäyttösuunnitelmissa

Eräästä asiasta olen puolueemme nykytilan suhteen kuitenkin yhä varauksettoman onnellinen. Olemme kyenneet pitämään yllä arvoliberaalin ilmapiirin varsin huolestuttavien konservatiivisten ja ennakkoluuloisten puheiden keskellä. Vihreät ovat Suomen ainoa puolue, joka on aidosti liberaali.

Näillä ajatuksilla ja mietteillä suuntaan katseeni kohden tulevia kunnallisvaaleja ja uutta kasvua. Ehkäpä leiristämme versoo vielä tuoreita näkemyksiä ja visionäärisiä irtiottoja.

Naiseus ei ole toiseutta politiikassa - mutta entä mediassa?

2011-03-13T23:10:00.000+02:00

Parin vuoden kokemus valtuustotyöstä on antanut mielenkiintoisen näkymän naisten asemaan politiikassa. Suomessa tasa-arvo on edennyt pitkälle, eikä teoriassa naisten osallistumista yhteiskunnan päätöksentekoon enää kyseenalaisteta. Saimme suorastaan hekumoivaa tunnustusta kuluneella viikolla USAn varapresidentin Joe Bidenin suusta: "Suomi on maailman edistyksellisin maa tasa-arvoasioissa".

Mutta miten pitkällä Suomessa oikein ollaan? Nainen samaan aikaan sekä presidenttinä että pääministerinä on toki kiistaton saavutus. Helmikuussa Turun yliopistosta väitellyt politiikan tutkija Erkka Railo kävi tutkimuksessaan läpi Anna -lehtien tarjoaman poliitikkojen henkilökuvan kolmen vuosikymmenen ajalta. Railo toteaa Yle Turun haastattelussa mm. seuraavaa: "Miespoliitikolla perhe ja ura muodostaa saumattoman kokonaisuuden. Miespoliitikkoja usein käsitellään yhdessä perheen kanssa, ja Anna-lehti on selvästi halunnut tuoda vaimot esille sieltä miesten taustalta kertomaan, mitä se arki on ja osoittaa naisten tavallisesti näkymättömiin jäävän työn. Kuvauksissa perhe muodostaa saumattoman joukkueen, joka tekee työtä miehen poliitiisen uran eteen, toteaa Railo.

Kun nainen puolestaan esiintyy puolisonsa kanssa, pohdittavana on, kuinka heidän uransa ovat sovitettavissa yhteen. Railon mukaan naispoliitikon takana ei ole samanlaista joukkuetta, vaan nainen on yksin vastuussa omasta urastaan."

Railo poimii erään toisen pätkän haastatteluaineistostaan: On vaikea kuvitella, että miespoliitikosta kirjoitettaisiin kuten Sari Sarkomaasta vuonna 2005: "Sydämenmuotoisilla madonnankasvoilla meikki ei kiiltele, vaikka ollaan jo pitkällä iltapäivässä".

Railo haluaa osoittaa, että mediakuva ohjaa ajattelemaan naista hyvänä poliitikkona silloin, kun hän luottamustehtävänsä ohella hoitaa moitteettomasti lapset, kodin ja oman ulkonäkönsä. Politiikassa toimivista naisista rakennetaan siis eräänlaisia "superihmisiä", mutta tämä kätkee alleen erään toisen seikan: valtakunnantason poliittisessa julkisuudessa naisten on yhä miehiä vaikeampi profiloitua asiantuntijapoliitikkoina. Asiantuntijuudella en tässä tapauksessa tarkoita 'naiseuden asiantuntijuutta', joka joidenkin ihmisten mielestä on yhä pätevä syy äänestää ihmistä luottamustehtävään. Kuntapuolen luottamustehtävissä tällaista ajattelua on tullut vastaan yllättävän vähän. Naisten osallistumiselta odotetaan muitakin asioita kuin erityistä 'naisnäkökulman' tuomista päätöksentekoon. Naiseus ei tänä päivänä vaikuta olevan toiseutta edes perinteisissä kuntapuolen miehuuden linnakkeissa, kuten teknisessä lautakunnassa.

Politiikan arkipäivä voi olla huomattavasti tasa-arvoisempi kuin naistenlehtien jutut antavat ymmärtää. Kysymys kuuluukin: miksi kaikkein perinteisintä kuvaa rakennetaan juuri naislukijaa varten?

Kehittäminen ja suojelu voivat kulkea käsikkäin

2011-02-12T09:11:00.000+02:00

Lahdessa on kuluneella viikolla herätetty jälleen keskustelua Salpausselkä-Tiirismaan kansallisesta kaupunkipuistosta. Aloitteen on tehnyt luonnonsuojelujärjestö, joka toivoo puiston perustamisen hillitsevän suunniteltuja matkailuhankkeita Teivaalla ja Messilässä. ESS päätti ottaa pääkirjoituksessaan kantaa aloitteeseen toteamalla, ettei Lahteen tarvita kaupunkipuistoa. Olen eri mieltä.

Vastakkainasettelu luonnonsuojelun ja alueen kehittämisen välillä on näissä näkökulmissa tarpeettoman jyrkkää. Alueen matkailuhankkeiden edistämisen ohella olisi syytä nähdä kaupunkiluonto ja hienot elinympäristöt säilyttämisen ja suojelemisen arvoisiksi. Villin luonnon läheisyys on Lahden suurin vetovoimatekijä. Mielestäni Salpausselkä-Tiirismaan kaupunkipuiston perustamista kannattaisi harkita osana alueen kehittämistä; pohtia ja selvittää miten ajatukset istuvat yhteen. Kansallisella kaupunkipuistolla on statusmerkitys matkailun näkökulmasta ja se kasvattaa myös alueen asukkaiden arvostusta elinympäristöään kohtaan. Ympäristöministeriön asettamissa kaupunkipuiston valintakriteereissä korostuu kaupunkilähtöisyys: rakennetun ja rakentamattoman mielenkiintoinen liitto. Teivaalle hotelli ja sitten kaupunkipuistohakemusta postiin!

Lahdessa on aika rajoittaa automarketkaavoittamista

2011-01-17T23:58:00.001+02:00

Alkanut vuosi on oikea maankäytön maraton Lahdessa. Lahti valmistelee kovaa vauhtia uutta yleiskaavaa, joka tähtää vuoteen 2025. Keskustan kehittäminen on viimein tunnustettu kaikkien ryhmien yhteiseksi voitteeksi. Suunnittelemme matkakeskuksen ja keskustan nivomista ehyemmäksi kokonaisuudeksi. Lahden kaupunki yrittää myös työntää eteläisen ohitien suunnitelmia niin vimmalla eteenpäin, että tänään valtuustossa hyväksyimme jopa 900 000 euron suuruisen määrärahan tiesuunnitelmien tekoon. Lahti maksaa siis melkoisia kynnysrahoja hankkeen toteutumiseksi. Tahtoa (ja rahaakin!) vaikuttaa nyt olevan.

Yleiskaavassa tulemme ottamaan kantaa uusien automarkettien sijoittamiskysymykseen. On todennäköistä, että suunnitellun eteläisen ohitien varteen olisi tulijoita. Minusta kaupunginvaltuuston tulisi nyt viheltää peli poikki. Toivon, että valtuustoryhmistä löydetään yhteinen tahtotila automarketkaavoittamisen lopettamiselle. Jo ennestään autioituvassa keskustassa tulee olemaan riittävän vaikeaa Kariston uuden hyperin avauduttua. Lahden kaupungin on otettava maankäytön ohjakset omiin käsiin ja pohdittava tarkasti sitä, millä keinoin voimme maksimoida kaupungin rajallisten investointipanosten vaikuttavuuden. Keskustan kehittämiseen upotetut miljoonat eivät kanna hedelmää, jos samaan aikaan kaupallista patteria levitetään entistä laajemmalle.

Uuden alku on erään taiston loppu

2011-01-09T11:23:00.001+02:00

Akateeminen elämäni vaihtuu huomenna työskentelyyn Lahden kaupungin virkakoneistossa. Minut valittiin Lahden kaupungin GreenCity -ohjelman määräaikaiseksi kehityspäälliköksi vuoden 2013 loppuun asti. Tehtäviini kuuluu Lahden kaupungin maineen vahvistaminen kestävän kehityksen edelläkävijänä sekä uudenlaisten, kaupunkiympäristön viihtyisyyttä ja ympäristötehokkuutta lisäävien ratkaisujen etsiminen mm. asumiseen ja liikenteeseen. Lahden uutta profiilia halutaan rakentaa yhteistyössä kaupungin eri toimijoiden, yritysten, asukkaiden sekä muiden eurooppalaisten ympäristökaupunkien kanssa. Haluan, että GreenCity -ohjelma vahvistaa Lahden paikallisdemokratiaa ja asukkaiden mahdollisuuksia vaikuttaa kaupungin kehitykseen.

Olen valtavan innoissani uusista haasteista, vaikka työsarkaa on kieltämättä hyvin paljon. Kolmivuotinen ohjelma onkin syytä jakaa eri osa-alueisiin, joiden painopiste vaihtuu hieman ajallisesti. Tällä hetkellä maankäytön kysymykset ovat kenties kaikkein korkeimmalla prioriteettilistalla, sillä nopeasti etenevä yleiskaavatyö määrittelee asumisen ja yritystoiminnan sijoittumisen ratkaisuja pitkälle tulevaisuuteen. Lisäksi keskustan liikenteelliset ratkaisut tulevat valtuuston tehtäväksi tämän vuoden aikana. Toivon, että GreenCity -ohjelman kautta näissä maankäytön suunnitelmissa otetaan entistä selvemmin huomioon Lahden strategiset painotukset. Ympäristökaupungin on syytä näkyä konkreettisesti katukuvassa.
Esim. Lahdessa aika ajoin väläytelty ajatus talvipuutarhasta voitaisiin ottaa mukaan keskustan kehittämisen kokonaiskuvaan. Voisiko Alatorille sijoittua talvipuutarha, jonka yhteydessä olisi myös kaupallista toimintaa? Vihreä yhteispalvelupiste ja ympäristökaupungin näyteikkuna?

Eräs tehtäväni on lennokkaiden ideoiden esittäminen, mutta valtuutettuna jalkani ovat tukevasti lahtelaisen päätöksenteon arkirealiteeteissa. Ehkäpä GreenCity ohjelma voi myös hitsata eri toimijoita ja intressiryhmiä paremmin yhteen, jos sen tavoitteet ymmärretään koko kaupungin kehitystä tukeviksi?

Uuden alku on usein luopumista jostakin edellisestä. Hakiessani kehityspäällikön paikkaa päätin, että mikäli minut valitaan, luovun eduskuntavaalitaistelusta. Päätös tuntuu tottakai kurjalta omaa puoluettani ajatellen, koska minulta varmasti odotettiin vetoapua näissä vaaleissa. Koen kuitenkin, että tässä elämäntilanteessa, uuden todella haastavan työn kynnyksellä minulla ei ollut muutakaan järkevää vaihtoehtoa. Jatkan kuitenkin Lahden vihreän valtuustoryhmän puheenjohtajana vuonna 2011.

Toivon saavani paljon palautetta ja kehitysideoita kaikilta lahtelaisilta tulevassa tehtävässäni. Kuuntelen Sinua avoimin mielin - ota empimättä yhteyttä ympäristökaupunkia koskevissa ajatuksissasi!

Ranta-Kartanon kaavavalituksen ympäristöoikeudellista pohdintaa

2010-12-22T10:12:00.003+02:00

Kävin marraskuussa ympäristölainsäädännön kurssin, jonka lopputehtävänä laadin oppimispäiväkirjan käsitellen mm. Ranta-Kartanon kaavavalitusprosessia. Olen tekstissä asettunut ulkopuolisen analysoijan rooliin, sillä minä en ole ollut mukana kaavavalituksissa, vaikka valtuustossa asetuin vastustamaan kaavaa. Näin jälkeenpäin ajatellen osa vastustuksesta oli varmaan tuoreen valtuutetun epävarmuutta seistä omien arvioiden ja näkemyksen takana, mutta toisaalta olen myös yhä sitä mieltä, että näin lähellä keskustaa olevalla alueella rakentamiseen suunniteltu maapinta-ala olisi tullut ottaa tehokkaampaan käyttöön. Siten olisimme voineet jättää kaava-alueelle enemmän myös väljempää, rakentamatonta alaa. Haluan kuitenkin nyt tukea R-K alueen rakentumista suunnitelmien mukaan osana keskustan kehittämistä.

Tässä oppimispäiväkirjassa pohdiskelen Ranta-Kartanon kaavavalituksen ympäristöoikeudellisia argumentteja.

Lahden kaupunginvaltuutettujen (Matti Kataja ja 26 muuta valtuutettua) jättämässä valituksessa Kouvolan hallinto-oikeudelle todettiin Ranta-Kartanon kaavasta mm. seuraavaa:

Alueen Lahden kaupunkikuvan kannalta erittäin keskeinen sijainti ja maisemallinen arvokkuus edellyttävät erityisen huolellista kaavan sisältövaatimusten ja kaavoitushierarkian noudattamista. Ranta-Kartanon asemakaava on lainvastainen, koska:

1) kaavaa laadittaessa ei ole lainkaan otettu huomioon alueella voimassa olevaa oikeusvaikutuksetonta yleiskaavaa. Lainvastaista asiassa on olla laatimatta alueelle ko. yleiskaavan ja lain edellyttämää oikeusvaikutteista osayleiskaavaa, jolla alueen toimintojen yhteensopivuus ympäröivien alueiden maankäyttöön sekä rakentamisen mitoituskysymykset olisivat tulleet lain edellyttämällä tavalla ratkaistuksi. Kaava on siten laadittu kaavahierarkian periaatteen vastaisesti sivuuttamalla osayleiskaava ja vieläpä tilanteessa, jossa on vireillä koko Lahden kattava oikeusvaikutteinen yleiskaava (maankäyttö- ja rakennuslain 35-36 §:t ja 39 § 2 mom.);
2) mikäli oikeus vastoin valittajien käsitystä katsoisi, että alue on voitu kaavoittaa ilman oikeusvaikutteista osayleiskaavaa, on kaava vastoin tässä tilanteessa sovellettavia yleiskaavan sisältövaatimuksia (MRL 54 § 4 mom. ja 39 §). Kaava on laadittu myös vastoin lain asemakaavan sisältövaatimuksia (MRL 54 § 1-3 mom.) erityisesti maisemakuvallisten haittojen ja ympäröivien alueiden maankäytölle aiheutuvien merkittävien ongelmien johdosta sekä elinympäristön viihtyisyyden ja turvallisuuden vaarantumisen johdosta;
3) kaava ei perustu riittäviin selvityksiin alueen ja ympäröivien alueiden liikennejärjestelyistä, niiden turvallisuudesta ja riittävyydestä, kaavan toteuttamisen kustannuksista, pohjavesi- ja maaperäolosuhteista, vaikutuksista keskusta-alueen ilmanlaatuun sekä alueella sijainneen kaatopaikan ja maaperän laadun aiheuttamista rajoituksista rakentamiselle sekä kaatopaikan kunnostamisesta aiheutuvista ja pysäköintilaitosten rakentamisen kustannuksista (MRL 9 §); ja
4) kaavan luonnoksesta on kuultu kuntalaisia lainvastaisesti otsikoimalla luonnosvaiheen kuuleminen ”naapureiden kuulemiseksi ajalla 18.9.-3.10.2008, minkä johdosta kuntalaiset ovat voineet saada virheellisen kuvan oikeudestaan esittää mielipiteitä kaavaluonnoksesta (MRL 62 § ja maankäyttö- ja rakennusasetus 895/1999, MRA 30 §).

Matti Kataja ym. esittivät, että Ranta-Kartanon asemakaavoitus ei noudattanut kaavahierarkiaa kun se poikkeaa taustalla olevasta oikeusvaikutuksettomasta yleiskaavasta, eikä osayleiskaavaa ole laadittu alueelle. MRL 35 §:n mukaan yleiskaavan tarkoituksena on kunnan tai sen osan yleispiirteinen maankäytön ohjaaminen. Asemakaavaa laadittaessa oli pantu vireille uusi yleiskaavatyö, jonka on määrä valmistua v. 2012. Uusi yleiskaava tulee aikanaan korvaamaan v. 1998 laaditun oikeusvaikutuksettoman yleiskaavan. Lahden yleiskaavassa asemakaavoitettu alue on varattu keskustatoimintojen (C), asumisen (A) ja julkisten palvelujen ja hallinnon alueeksi (PY). Päijät-Hämeen maakuntakaavassa alue sijoittuu keskustatoimintojen alueelle (C).

Oikeusvaikutuksettomalla yleiskaavalla ei ole asemakaavoitusta ohjaavaa vaikutusta (MRL 45 §, 54 § ja 101 §). Tällainen ohjausvaikutus on ainoastaan oikeusvaikutteisella maakuntakaavalla. HO toteaa ratkaisussaan kuultuaan lausunnonantajia, että osayleiskaavan laatimisen puuttumisesta huolimatta alueelle oli laadittu ennen asemakaavoitusta kaavarunkotarkastelu, jossa selvitettiin mm. liikenteellisiä sekä kaupunkikuvallisia vaikutuksia. Siten asemakaavan sisältövaatimuksia oli voitu tarkastella MRL 54 §:n edellyttämällä tavalla oikeusvaikutteisen yleiskaavan puuttumisesta huolimatta. Oikeusvaikutteisen yleiskaavan puuttuessa asemakaavaa laadittaessa on soveltuvin osin otettava huomioon mitä yleiskaavan sisältövaatimuksista säädetään (MRL 45.4 §). Ranta-Kartanon kaavan valmistelussa oli useiden erilaisten selvitysten kautta saatu HO mielestä riittävästi tietoa MRL 39.2 §:n mukaisista yleiskaavan sisältövaatimuksista. MRL 39.2, 8 §:n mukainen rakennetun ympäristön, maiseman ja luonnonarvojen vaaliminen oli asemakaavan nostattamassa keskustelussa kaikkein kiistellyimpiä aiheita. Kaavan esitettiin useissa puheenvuoroissa pilaavan kaupunkirakenteen pitkiä näkymiä, vaikka kaavaselostuksessa esitetäänkin joidenkin näkymien säilyttämistä. Kaavaa kritisoineet esittivät myös usein, etteivät arkkitehtuurikilpailussa suunnitellut rakennusten sovi alueen muuhun rakennuskantaan. Tämä argumentti on siis ristiriidassa MRL 117.1 §:n kanssa, jossa sanotaan, että rakennuksen tulee soveltua rakennettuun ympäristöön ja maisemaan sekä täyttää kauneuden ja sopusuhtaisuuden vaatimukset.

Itselleni herää hieman epävarmuutta siitä, millä tavoin laissa esitetyt joustavat normiformulaatiot, kuten maiseman vaaliminen, käytännössä konkretisoituvat päätöksenteossa. Riittääkö, että asemakaavan selostuksessa on todettu, että asiaa on jollakin lailla selvitetty? Kussakin eritystapauksessa esim. alueen kauneusarvot ovat aina omanlaisiaan ja vahvasti subjektiivisesti koettuja asioita. Ranta-Kartanon tapauksessa esim. alueelta hävitetään funkisaikainen huoltoasema, joka on aikanaan suunniteltu osaksi linja-autoaseman alueen kokonaisuutta. Kulttuurihistoriallisesti arvokas Lahden linja-autoasema on jäämässä kaavoitetulle alueelle, mutta pilkottaessa alueen kokonaisuus pienempiin osiin voi suojeltavienkin osien merkitys, siis kaupunkikuvallisessa mielessä kauneus, heiketä. Siten Ranta-Kartanon asemakaavassa linjattu kulttuurihistoriallisesti merkittävien kiinteistöjen maankäytön muuttaminen (ja siten väistämätön purkamisluvan tarve) voi olla ristiriidassa MRL 139 §:n kanssa, eli heikentää rakennetun ympäristön perinnearvoja. Asemakaavassa ei kuitenkaan tehdä rakennusten purkamispäätöstä, joten se on erillinen asiakokonaisuus. Alueen kokonaisuus ja nykyinen maankäyttö huomioon ottaen on oletettavaa, että asemakaavoitetuksi tarkoitettu alue ei heikennä kaupunkikuvaa. Ranta-Kartanon asemakaavan valmistelussa kaavoittaja myös avasi näkymiä alkuperäisestä arkkitehtikilpailun voittaneesta esityksestä.

Kaavavalituksessa esitetään, että kaava ei perustu riittäviin selvityksiin mm. alueen liikenteellisestä järjestämisestä sekä vaikutuksista pohjaveteen ja maaperään. Alue on osittain PIMA – luokiteltu ja sijaitsee tältä osin entisen kaatopaikan päällä. Kaava-alue rajoittuu luoteiskulmasta Pikku-Vesijärven VL – alueeseen, jonka keskellä on Vesijärvestä rajattu allas. On totta, että rakentamisvaiheen aikaisia haittoja mm. Vesijärven tilaan ei ole selvitetty kaavoitusvaiheessa. Tämä ei ole kuitenkaan asemakaavatarkastelussa tarkoituksenmukaista. Rakentamisen ympäristöön kohdistuvat vaikutukset tulee ratkaista rakennuslupaa myönnettäessä (MRL 135 §). Liikenteen osalta kaavaa valmisteltaessa alueelle laadittiin selvitys, jonka perusteella liikennemäärät kyetään hallitsemaan muuttuneilla katualueilla. Nykyisellään pitkälti parkkipaikkakäytössä oleva alue voi vähentää autojen maanpäällisiä pysäköintipaikkoja keskustan tuntumasta.

Kaavaa on kritisoitu myös osallistumismahdollisuuksien puutteiden näkökulmasta. Tämä on vakava syytös, sillä MRL :n tavoitteena on turvata kuntalaisten vahvat mahdollisuudet osallistua maankäytön suunniteluun ja tiedottaa avoimesti kaavoituksen tilanteesta (MRL 1§). On demokraattinen ongelma, että kuntalaiset heräävät kaavoituskysymyksissä usein ”liian myöhään” suhteessa kaavoitusprosessin etenemiseen. Lahdessa Ranta-Kartanon alueen arkkitehtikilpailusta tiedotettiin laajasti ja finaalikierrokselle selvinneiden työt olivat näytteillä paikallisissa lehdissä. Tässä vaiheessa keskustelua käytiin hyvin vähän. Alueen rakentamista vastustanut kansanliike sai kuitenkin tuulta siipiensä alle vasta siinä vaiheessa, kun voittajatyö oli valittu ja sen perusteella aloitettu alueen asemakaavoitus oli toden teolla pyörähtänyt käyntiin. Kaavoittajan kannalta tilanne on ollut kiusallinen, sillä kilpailutyö on tietyllä tavalla lyönyt lukkoon suunnitelmat, joten kansalaisten mahdollisuudet vaikuttaa kaavan sisältöön ovat aidosti olleet rajalliset. Kuitenkin yleisöpalautteen vuoksi kaavasta pudotettiin pois runsas määrä kerrosneliömetrejä, vaikka rakentamiseen käytetty pinta-ala pysyikin samana. Siten rakentamistehokkuutta laskettiin alueella. Joidenkin kriitikkojen mielestä tämä oli puolestaan huono ratkaisu, sillä keskustan rakennetuksi tarkoitetut alueet olisi maapinta-alan rajallisuuden ja hinnan huomioon ottaen perusteltua rakentaa tehokkaasti.

Ranta-Kartanon kaavan valitusprosessissa korostuu erilaisten toiveiden, paineiden ja arvojen törmääminen. Kaavoitus on aina ristikkäisten intressien sovittamista ja toisinaan syntyy konfliktitilanteita. Tässä kyseisessä tapauksessa oli myös mielenkiintoista seurata, miten juuri valmistunutta Lahden kaupungin strategiaa käytettiin tietynlaisena lyömäaseena tässä konfliktissa sekä kaavan vastustajien, että sen puolustajien toimesta. Lahden kaupungin strategisia tavoitteita ympäristötehokkuudesta ja – ystävällisyydestä on kaavaprosessin aikana tulkittu hyvin monella tavoin kaavoitusta ohjaavana voimana.

HO ratkaisun mukaan asemakaavan laadinta on kuitenkin sujunut laissa säädetyllä tavalla ja asemakaava täyttää sille asetetut sisältötavoitteet. On hyvin oletettavaa, että KHO päätyy aikanaan vastaavaan ratkaisuun.

Uuden Suomen talouspolitiikkaa ja glögiä Kulmassa 20.12.

2010-12-09T13:15:00.001+02:00

Lahden vihreät ovat keskustelleet viime päivinä tiukasti talous- ja veropolitiikasta. Hyvä niin, sillä lisää näkemyksiä todella tarvitsemme nykyisen talouskasvun itseisarvoisuuden ohelle. Ei ole todellakaan itsestäänselvää, että Suomen ja Euroopan talous jatkaa nousujohteisena. Vientivetoisena maana olemme äärimmäisen riippuvaisia muiden maiden taloudellisesta tasapainosta. Tarvitsemme paljon lisää ymmärrystä siitä, miten hyvinvointivaltio rahoitettaisiin kohtuutalouden mallissa. Onko uusi Suomi taloudellisessa tasapainossa ympäristön kanssa? Miten verotulot tulisi jakaa yhteiskunnassa? Voimmeko edistää puhtaampia teknologioita, tiedettä ja kehitystä kyseenalaistamalla talouskasvu?

Tervetuloa keskustelemaan Kulma -ravintolaan (Aleksanterinkatu 10, Lahti) ma 20.12. klo 17-19. Tilaisuus on myös lähtölaukaus eduskuntavaalikampanjalleni!

Muokkaako verotuspolitiikka luokkayhteiskunnan rakenteita?

2010-10-31T23:11:00.006+02:00

Sunnuntain 31.10. ESS uutisoi kahdesta näennäisesti toisistaan riippumattomasta asiasta; asiantuntijoiden kannanoton tarpeesta keventää suurituloisten verotusta Suomessa sekä lastensuojelun nykyhetken hälyttävästä tilanteesta. On hirvittävää yksinkertaistusta vetää minkäänlaisia yhtäläisyysmerkkejä näiden kahden teeman välille, mutta on selvää, että verotuspolitiikan ratkaisuilla tehdään myös sosiaalipolitiikkaa.

Palkansaajien, EKL:n ja veronmaksajien keskusliiton asiantuntijat sanovat kuin yhdestä suusta, että palkka- ja yritysverotuksen tulisi keventyä nykyisestä, jotta pitäisimme yllä maamme kansainvälistä kilpailukykyä. Sen sijaan osinkoverotuksen kiristystä voitaisiin tutkijoiden mukaan harkita. Suomessa palkkahaitari on ollut perinteisesti eurooppalaista keskiarvoa selvästi kapeampi, mutta tuloerot ovat kasvaneet paljon viimeisen 15 vuoden aikana. Korkea ansiotulojen verotus kuitenkin syö leijonanosan kasvavista tuloista, jonka vuoksi suurituloiset, mikäli mahdollista, ovat siirtäneet tulonsa pääomaverotuksen puolelle. Tulisiko keskituloisten ansiotuloverotusta keventää? Se olisi mielestäni toivottavaa, koska suomalaisesta kalliisti koulutetusta työvoimasta on kyettävä pitämään kiinni. Julkisen sektorin tulevaisuuden rahoitusvajeen paikkaamisessa riittää kuitenkin pohdittavaa. Verotuksen linja ei valitettavasti ole todennäköisesti kevenemään päin.

Suomessa keskustelu luokkayhteiskunnasta on vilkastunut vaalien alla. Tampereen yliopiston prof. Harri Melin arvioi, että työväenluokkaan kuuluvien määrä on saattanut kasvaa kuluneen laman aikana. Ihmiset kuitenkin identifioivat itsensä vaaleissa siihen puolueeseen tai ryhmään, jota haluaisivat olla, eivätkä siihen, jota oikeasti edustavat. Näinollen kokoomus saa paljon ääniä faktisesti työväenluokkaan kuuluvilta kansalaisilta, riippumatta siitä, miten heidän reaalipolitiikkansa työväenluokkaista äänestäjää kohtelee. Verotuksen painopisteen voimakas siirtäminen kulutuksen verotukseen voi ympäristön kannalta olla hyvin perusteltua, mutta kohtelee pienituloista veronmaksajaa suhteessa huomattavasti armottomammin. Yleisen arvonlisäveron ohella erityisesti terveydelle haitallisten aineiden sekä luksustuotteiden (myös lentomatkailu) verotusta tulisi kiristää jo oikeudenmukaisuudenkin vuoksi.

Vaikutetaanko verotuspolitiikalla suomalaiseen luokkayhteiskuntaan? Vain osittain, koska tulotaso on vain yksi, eikä kenties merkittävin yhteiskuntaluokkaa määrittelevä tekijä. Koulutustausta ja suhde työhön määrittelee ihmisen sijoittumisen johonkin yhteiskuntaluokkaan tätäkin selvemmin. Kuulutko perinteiseen työväenluokkaan, keskiluokkaan vai trendikkääseen luovaan luokkaan? Luovaan luokkaan kuuluminen tuntuu kuitenkin täydellisessä tuloepävarmuudessa elävän tutkijan tai taiteilijan suussa korkeintaan sokerilta kielen kärjellä, nälän kurniessa vatsassa.

Pikkuporvarillista elämäntyyliä ihannoivassa yhteiskunnassamme emme saa unohtaa tulonjaossa ja sosiaalipalveluiden tuotannossa kaikkein pienituloisimpia. Viime kädessä kysymys on juuri mm. lastensuojeluasioista. Maksamme yhteiskuntana erittäin kallista hintaa siitä, että sosiaalisten ongelmien annetaan varhaisten palveluiden puuttumisen/heikkouden vuoksi kasaantua tiettyihin yhteiskuntaluokkiin. Valtion taholta tilannetta voi pyrkiä korjaamaan huolehtimalla verotulojen riittävyydestä, tulonjaon oikeudenmukaisuudesta sekä julkisten palveluiden tuotantorakenteen täydellisestä läpikäynnistä ja avoimuudesta. Yksilöinä voimme toistemme eteen tehdä onneksi vielä paljon enemmänkin.

FSC-metsäsertifikaatti Lahden imagovalttina

2010-10-14T07:15:00.001+03:00

Teksti on julkaistu ESS mielipidepalstalla 14.10.2010

Ympäristövastuullisten FSC –sertifioitujen metsäteollisuuden tuotteiden kauppa on maailmanlaajuisesti voimakkaassa kasvussa. ESS uutisoi 9.10.2010 Suomen metsäteollisuuden ja ympäristöjärjestöjen päässeen sopuun FSC-standardista, jonka toivotaan piristävän suomalaista paperiteollisuutta sekä kannustavan kestävämpään metsänhoitoon maassamme. Samassa kuitenkin todettiin, että Lahden kaupunki harkitsee luopuvansa vuonna 2005 käyttöönotetusta FSC-ryhmäsertifikaatista. Kaupungin metsätalousinsinöörin mukaan sertifikaatti vaikeuttaa vanhojen kuusimetsien ainoan järkevän uudistusmenetelmän, avohakkuiden, suorittamista. Painetta sertifikaatista luopumiseen aiheuttavat kuulemma myös sen vuotuiset kustannukset, 2500 euroa (n. 0,01 % teknisen ja ympäristötoimialan menoista). Mielestämme Lahden kaupunki tekee virheen, jos suomalaisen metsänhoidon etujoukoissa aikanaan hankitusta FSC-sertifikaatista luovutaan samalla kun kaupungin brändiä rakennetaan ympäristökaupungin statuksen varaan.

Lahden kaupunki on maan suurimmalla taajamametsäomistuksellaan merkittävä kaupunkimetsien hoidon suunnannäyttäjä Suomessa. Tällä hetkellä Lahden kaupunki omistaa 5000 ha metsiä, joista 6,1 % on suojeltuja. Luonnonsuojelulailla rauhoitettujen alueiden pinta-ala on ilahduttavasti hieman kasvanut viime vuosien aikana, mutta edelleen suojeltujen vanhojen metsien osuus Etelä-Suomen metsäpinta-alasta on alle prosentin. Lahden kaupunki voi suurmetsänomistajana vaikuttaa ikimetsien suojelutilanteeseen koko Etelä-Suomen alueella. Metsät ovat tutkitusti uhanalaisten lajien tärkein elinympäristö. Suomen metsissä elävistä noin 20 000 eliölajista arvioidaan noin 1 600 olevan uhanalaisia ja avohakkuiden tiedetään olevan merkittävä syy uhanalaisuudelle. Lisäksi varttuneilla metsillä on arvoa niin kutsuttujen ekosysteemipalveluiden tuottajina. Vanhojen metsien tiedetään sitovan ja varastoivan tehokkaasti hiilidioksidia itseensä hidastaen näin omalta osaltaan ilmastonmuutosta. Myös pintavesiä rehevöittävien ravinteiden sitoutuminen puustoon ja maaperään on varttuneissa metsissä omaa luokkaansa.

Kaupunkimetsien suurin arvo on luonnollisesti niiden virkistyskäytössä – joka sekin on ekosysteemipalvelu. Taajamien ulkopuolisten metsien hoitoa ohjaa Lahdessa kuitenkin yhä talousmetsäajattelu. Taloudellisesti tämä metsänhoidon linja ei ole kannattava, sillä metsänhoitotoimenpiteet maksavat Lahden kaupungille enemmän kuin puun myynnistä saadaan tuottoa. Metsiä voidaan hoitaa kestävästi myös ilman sertifikaatteja, mutta kansainvälinen, riippumattoman osapuolen arvioima, FSC-sertifikaatti kertoo ulospäin selkeän viestin siitä, että metsähoitotoimenpiteissä on huomioitu kestävän kehityksen mukaiset kriteerit. Metsänhoidon FSC-sertifikaatin tulisi olla osa aidon ympäristökaupungin olemusta, linja josta kaupungin on syytä olla ylpeä.

Heikki Setälä, prof.
Saara Vauramo, FM
Aleksi Mäntylä, fil. yo.

Helsingin yliopisto,
ympäristötieteiden laitos, Lahti

Ajatuksia palveluverkkotyöstä

2010-10-10T17:32:00.000+03:00

Syksyllä työnsä aloittanut Lahden palveluverkkoyhteistyöryhmä sai kuluneella viikolla työnsä yhteen välietappiin, kun linjauksia esiteltiin ensimmäistä kertaa medialle ja valtuustolle. Olemme työryhmässä käyneet laajasti läpi Lahden sivistystoimialan palveluverkon rakennetta; koulujen, päiväkotien, kirjaston, liikunta- ja nuorisotilojen nykytilannetta ja tulevaisuuden näkymiä. Lisäksi työryhmän alkuperäiseen suunnitelmaan kuului myös uusien toimialarajat rikkovien toimintamallien selvittäminen. Tämä tarkoittaisi mm. keskustassa toimivia yhteispalvelupisteitä, joihin voitaisiin sijoittaa useamman toimialan palveluita saman katon alle. Toimialarajat ylittävä työ on vielä täysin kesken, ja näyttää pahasti siltä, ettei työryhmä ehdi käsittelemään asiaa.

Työryhmän nimeämisen jonkinlaisena yhtenä pontimena voidaan varmasti pitää keväällä valtuustoryhmämme jättämää valtuustoaloitetta. Valtuustoaloitteen jättämisestä huolimatta en ainakaan itse lähtenyt työhön siitä oletuksesta, että "kaikki virkamiesesitykset on torpattava". Päinvastoin, lähdin mukaan oppiakseni ja ymmärtääkseni enemmän tästä monimutkaisesta palveluiden vyyhdestä. Kaiken aikaa palveluverkkotyöryhmä on peilannut toimeksiantoaan (palveluiden mahdollisimman laadukasta tuottamista rajallisilla resursseilla) kasvatustieteellisiin tutkimuksiin, kaupungin strategiaan, väestönkasvuennusteisiin, tuottavuusohjelmaan ja toisaalta rakennusten ja tilojen kunnon reunaehtoihin. Työ ei ole ollut helppoa ja ulkopaikkakunnalta tulleena myös kokonaisuuden hahmottaminen on vaatinut kovaa ponnistelua.

Työryhmämme esittää mm. Lyseon ja Salpausselän koulujen yhdistämistä, Anttilanmäen koulun liittämistä hallinnollisesti Lotilan kouluun sekä esi- ja alkuopetuksen yhdistämistä koulurakennukseen. Lisäksi esitetään hyväkuntoisen Metsäkankaan koulun ja huonokuntoisen Riihelän päiväkodin lakkauttamista. Edelleen, työryhmä päätyi kannattamaan virkamiesesitystä Kiveriön kirjaston lakkauttamisesta, mutta uutena ratkaisumalleina on pohdittu kirjasto- ja nuorisotilojen yhdistämistä Launeella. Nuorisotilojen yhdistämistä keskustan alueella on myös esitetty.

Käyn läpi nyt joitakin porua herättäviä yksityiskohtia. Mennään ensimmäisenä Salpausselän ja Lyseon kouluille. Päädyin itse yhdistämisen kannalle, sillä Lyseoon keskitettävästä lukiosta saataisiin kurssitarjonnaltaan erittäin vetovoimainen kokonaisuus. Molemmat koulut sijaitsevat lähellä urheilukeskusta, joten nykyiset Salpausselän urheilulukiolaiset voisivat helposti käyttää yhä näitä palveluita. Lisäksi vältyttäisiin lisärakentamiselta Salpausselän koululla. Yläasteen muuttuminen mammuttimaiseksi pelottaa varmasti lukioratkaisua enemmän. Itselleni oli kuitenkin helpotus kuulla, että yläasteesta ei ole tulossa jättimäinen (maks. n. 450 opp.), sillä oppilasmäärää pudotettaisiin nykyisestä kahden koulun yhteenlasketusta määrästä. Tällöin liiallisen väljyyden ongelmat myös helpottaisivat esim. Mukkulan yläasteella, joka kärsii oppilaskadosta Lyseon peruskouluun. Olen itse käynyt Vantaalla huomattavasti tätä suuremman yläasteen (600 opp. Peltolan koulu), joten en osaa nähdä koulun kaavailtua kokoa kovin hurjana.

Metsäkankaan koulun lopettamisesitys on itsellenikin murheellinen, mutta ollakseni rehellinen, on todella vaikea nähdä muuta järkevää ratkaisua. Metsäkankaan alueella sijaitsee 3 koulua vain muutamien satojen metrien päässä toisistaan. Oppilaiden epätasainen jakautuminen kouluihin on luonut tilanteen, jossa ryhmäkoot jäävät osin todella pieniksi (esim. 13 opp.). Opetuksessa maksetaan tuolloin suhteettoman paljon "seinistä". Koulujen yhdistämisen jälkeenkin oppilasryhmät säilyisivät varsin maltillisen kokoisina, n. 20 opp. ryhminä.

Riihelän päiväkodin lakkauttaminen on myös murheellinen asia, mutta kiinteistön huonon kunnon vuoksi ei näköpiirissä ole muuta vaihtoehtoa. Riihelän ostarin perusparannusvaiheessa tulee uusien päiväkotitilojen rakentaminen myös harkintaan. Olisi hienoa, jos alueelta löytyisi muutama perhepäivähoitaja paikkaamaan päiväkodin jättämää aukkoa.

Kritiikin keskellä ei mielestäni ole huomattu niitä hyviäkin asioita, joita työryhmä on linjannut mm. nuoriso- ja kirjastotilojen yhdistämisestä. Launeelle kaavailtu kattavampi lähikirjasto parantaisi selvästi kirjaston palvelutasoa Etelä-Lahdessa.

Ymmärrän täysin kaupunkilaisten huolen lähipalveluista ja turvallisista, tutuista yhteisöistä. Yhteisöt kuitenkin rakentuvat meistä ihmisistä, eivät tiloista tai seinistä. Ne rakentuvat uudelleen sinne missä me ihmiset olemme, jos niin halutaan. Syntyy uusia yhteisöjä. Olisi hirveän toivottavaa, että sitä omaa lähikouluaan kiihkeästi puolustavat kuntalaiset arvostaisivat myös niitä toisia kouluja, isompiakin, ja niissä tehtävää aivan yhtä arvokasta työtä ja yhteisöjä. Päättäjien tulee pystyä tasapainoilemaan strategisten, teknis-taloudellisten ja yleisinhimillisten argumenttien keskellä - ja tehdä päätöksiä koko kaupungin parhaaksi. Yksikään toimiala ei voi paeta niitä kuntatalouden kiristysvaatimuksia, joita julkisen sektorin rahoitusvaje tuo enenevässä määrin eteemme.

Onko degrowth -liike tie henkiseen kasvuun?

2010-10-04T11:43:00.000+03:00

Viime vuosina, ja aivan erityisesti viime viikkoina on keskusteltu paljon jatkuvan talouskasvun ongelmista. Suomen virallinen degrowth -liike syntyi tämän vuoden alussa, vaikka talouskasvun kritiikin juuret yltävät Suomessakin jo 1960-luvun ympäristöheräämisen aikaan, Rooman klubin ja Linkolan teksteihin. Tänä päivänä mikään ei ole niin muodikasta kuin hidastaa elämää ja pohtia syvällisesti jatkuvan talouskasvun luomia paineita ympäristöön ja ihmiskunnan hyvinvointiin. Ainakin teoriassa.

Degrowth -keskustelu on tärkeä ja välttämätön, mutta ihmiskunnan elintason ja väkimäärän kasvamiseen liittyvät ongelmat eivät ole mikään tuore havainto. Mayojen korkeakulttuurin romahtamisen (n. 800 jaa.) yhtenä syynä pidetään ympäristön ekologisen kantokyvyn romahtamista nopeasti kasvaneen väestömäärän alla. Nykytietämyksen valossa arvellaan, että pahat kuivat vuodet yhdistettynä yhä sotaisemmiksi käyviin suhteisiin viereisten mayavaltioiden kanssa, sekä ylimystön maallistumiseen ja ahneuden kasvuun, tekivät lopun monimiljoonaisesta kansasta vain muutamassa vuosikymmenessä. Rooman imperiumin romahduksen taustalla on paljolti samankaltaisia elementtejä. Mielestäni myös meidän ajassamme on paljon sellaisia tekijöitä, jotka viittaavat kulttuurimme henkisen rappeutumisen tien jyrkkenevän alaspäin. Yhä suurempi osa ihmisten päivittäisestä elämästä on pintatason lätinää, tyhjänpäiväisiä hetkiä lumetodellisuudessa. Vastavoimiakin on, ja virtuaalimaailman tarjoamia aivan uudenlaisia foorumeita ihmisten älykkäälle kohtaamiselle.

Talouskasvu voi pitää yllä illuusiota luomamme yhteiskunnan miellekkyydestä, kun voimme hedonistisilla kulutusvalinnoilla vaimentaa sisällämme asioita kriittisesti puntaroivan äänen. Minulla on paha olo, ostanpa jotakin kivaa. Pohdin itse kuitenkin usein sitä, mikä olisi se vaihtoehtoinen talousjärjestelmä, jossa jatkuvan kasvun ideologia voitaisiin taivuttaa kohtuullisuuteen? Markkinatalouden (ainakaan nykyisen liberaalin version) lainalaisuudet eivät tähän taida sopia. Kommunismi nyt ei vaan toimi. Minusta on jokseenkin tekopyhää toitottaa talouskasvun tuovan ihmiskunnalle pelkkää harmia, jos samaan aikaan oma elintaso ja oikeudet ovat aivan tämän järjestelmän ansiota. Näkisin mielelläni, että yhä suurempi osa kulutuksestamme muuttuisi aineettomien palveluiden suuntaan ja kaikkea materiaalista kulutettaisiin harkitummin. Toivon myös hartaasti, että tuotteiden ja palveluiden elinkaaren kaikista vaiheista kannettaisiin nykyistä huomattavasti suurempi (sosiaalinen ja ympäristöön liittyvä) vastuu. En silti näe, että tällä olisi välttämättä suora analoginen yhteys talouskasvuun perustuvan järjestelmän toimimattomuuteen.

Odotan mielenkiinnolla degrowth -liikkeen kypsymisen tuloksena syntyviä uudenlaisia kohtuullisuuteen ja vastuullisuuten perustuvia yhteiskuntamalleja. Ehkäpä näitä uusia ajatuksia syntyy Suomessa myös siksi, että meillä on enenevissä määrin eläkeläisiä, jolla on vapaa-aikaa ja energiaa. Kolmatta ikää viettävät ihmiset voivat muuttaa radikaalisti suomalaisen yhteiskunnan perinteistä poolisuutta työelämän ja ei-työelämän välillä.

Lähiluomuruokaa Teivaanrannan hotellissa

2010-09-22T22:55:00.000+03:00

Eletään vuotta 2017. Lahteen Helsingistä muuttanut eläkeläispariskunta tarkkailee venäläisten turistien iloista virtaa Teivaanrannan hotellin näköalaravintolassa. 16. kerroksen korkeudesta näkee koko päijät-hämäläisen kultturimaiseman mosaiikin eteläisistä viljavainioista aina Salpausselkien harjanteiden yli Järvi-Suomeen. Pariskunta vilkaisee ruokalistoja. Teivaanrannan ympäristöhotellin kattoravintola tarjoaa listallaan paikallista ruokaa.

Tarjoilija seisahtuu pöydän viereen ja kysyy tilausta. Mies valitsee alkuruoaksi yrttivoissa paistetut lehtokotilot ja nainen valkoposkihanhenmaksapateen. Pääruokien valitseminen saa vielä odottaa maisemien ihailulta. Avaruuden kokemusta yläilmoissa ei himmennä ikkunapintojen aurinkoenergiaa keräävä kalvo, jonka avulla tuotetaan hotellin valaistuksen vaatima energia.

Vuonna 2017 Lahti ja Päijät-Häme näyttää samanlaiselta kuin tänä päivänä, vain pienin poikkeuksin. Uusien liikennejärjestelyjen ansiosta Lahden keskusta on rauhoittunut kaupunkilaisten käyttöön. Matkakeskuksen toteutus pääsee viimein etenemään toiseen vaiheeseen ohitien valmistuessa lähikuukausina. Kaupunkimainen asutus on alkanut tiivistyä hyvien kulkuyhteyksien varrelle junaradan ja pääliikenneväylien läheisyyteen. Korkeita tornitaloja on nousemassa radan varteen rytmittämään pienkerrostalovaltaista kaupunkikuvaa.

Tehokkaasti rakennettuja kaupunginosia reunustavat rakentamiselta suojellut viheralueet, joiden merkitys ihmisten hyvinvoinnille tiedostetaan aiempaa paremmin. Hotellin viereinen Teivaanrinne saa hengittää rauhassa, vapaana rakentamisesta. Yläilmoista näkee jokainen, että aivan lähellä on maaseutu, joka on säilynyt entisellään. Katsoja ei kykene päättelemään kuntarajojen paikkaa, sillä Lahden seutu on kasvanut harmoniassa.

Kehittyvien tuloerojen Suomi

2010-09-10T23:40:00.000+03:00

Maailman paras maa, Suomi, on myös länsimaiden ykkönen tuloerojen kasvussa kuluneen kymmenen vuoden aikana. Syynä voidaan Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkija Ilpo Suoniemen mukaan pitää lähes yksinomaan ansio- ja pääomatulojen verottamisen voimakasta eriyttämistä v. 1993 laman kourissa. Hallitusten värit ovat päätöksen jälkeen vaihtuneet, mutta verotuksen linja on pysynyt. Kuluva taantuma on koetellut erityisesti tulojakauman ääripäissä olevia. Työttömien tulotason laskiessa v. 2008 n. 3.5%, suurituloisimman desiilin ansiot vähenivät suhteellisesti eniten (5%). Sen sijaan keskituloisten, leivän syrjässä kiinni olevien kansalaisten talouteen taantuma on vaikuttanut vain vähän.

Suomessa pelätään, että pääomatulojen verottamisen kiristäminen aiheuttaa pakoreaktion yrityksissä. Globalisaation nurja puoli näkyy post-teollistuvassa maassamme työpaikkojen katoamisena. Sijoittajien edessä ollaan rähmällään. 2000 -luvun rakennemuutosten nopeus erityisesti metsäteollisuudessa on yllättänyt varmasti useimmat. Perinteisten, ökypalkattujen duunarityöpaikkojen aika alkaa olla ohi. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna viimekeväinen ahtaajien lakko oli aivan käsittämätöntä seurattavaa. Déjà vu?

Seuraavan hallituksen tulee ottaa pääomatulojen verotuksen progressiviseksi muuttaminen asialistan kärkipäähän. Kaikkein pienimpien pääomatulojen verottomuus kulkisi linjassa ansiotuloverotuksen kanssa. Progression tulisi kannustaa ihmistä yrittämään, mutta leikata suurituloisimmilta selvästi nykyistä enemmän.

Katse tulevaan Lahti Green City

2010-09-03T17:43:00.000+03:00

Lahdessa yritetään jälleen tosissaan rakentaa kaupungin profiilia. Tavoitteena on Green City, Suomen ympäristöpääkaupunki. Askel on huiman rohkea ottaen huomioon 80-luvun Business City mahalaskun, sitkeässä istuvan harmaan kaupungin statuksen ja kahden laman runteleman lahtelaisen nykytodellisuuden. Matkaa on kuljettavana vielä pitkälti, mutta tavoitteet ovat mielestäni oikeat. Tänään ESS uutisoima tieto kaupungin johtoryhmän vuorokauden mittaisesta Saariselän kokousmatkasta osoittaa kuitenkin selvästi, miten kaukana olemme vielä siitä, että ympäristövaikutuksilla olisi keskeinen painoarvo toimintaa määrittelevänä tekijänä.

Olen itsekin kritisoinut joitakin valtuustossa täpärästi tehtyjä päätöksiä ympäristönäkökohdista käsin. Äänestin Ranta-Kartanon kaavaa vastaan 2009 keväällä ensimmäisen valtuustovuoteni puolivälissä, sillä mielestäni se ei ollut ympäristötavoitteiltaan riittävän kunnianhimoinen. Minua tuoreena valtuutettuna huolestutti myös tunne siitä, että vahvalle kansalaisliikehdinnälle ei haluttu riittävästi antaa arvoa päätöksentekoprosessissa. Tämä oli mielestäni pahasti ristiriidassa niiden kestävän kehityksen periaatteiden kanssa, joiden taakse valtuusto oli strategiatyössä asettunut. Politiikan julkisuudessa asiat näyttäytyvät aika usein liian mustavalkoisina - jää huomaamatta tasapainoilu useiden erilaisten argumenttien ja vastavoimien kanssa. Olisin monien painavien syiden (erit. kaupunkirakenteen tiivistämisen) perusteella voinut äänestää myös R-K kaavan puolesta. Valittamaan en kaavasta ryhtynyt, vaan ajattelin, että enemmistöllä tehdystä päätöksestä on löydettävä parhaat puolet ja keskityttävä hiomaan aikanaan niitä. Toivoisin, että hallinto-oikeuden kumottua nyt R-K kaavan valitukset, yhä useampi valtuutettu jättäytyisi pois valittajien kelkasta ja keskittyisi tulevaisuuden rakentamiseen.

Green City -hankkeen onnistuminen on Lahden menestyksen yksi kriittinen tekijä, vaikka ympäristöosaamista ja -taloutta on kaupungissamme tuettu ja tuetaan monia muitakin kanavia pitkin. Kuntarakenteen säilyminen ennallaan tarkoittaa sitä, että Lahden on kannettava yksin vastuu koko talousalueen kärkikehityshankkeista. Toivottavasti Lahti Green City merkitsee myös demokraattisempaa, osallistavampaa ja läpinäkyvämpää kaupunkia, sellaista, jossa me nuoret aikuiset haluamme asua.

Hollolalaisilta jyrkkä ei

2010-08-29T23:54:00.000+03:00

Nyt se tuli, eli hollolalaisten kannanotto uuteen kuntaan. 83,15% äänestäneistä sanoi ei, äänestysprosentin ollessa 63,42. Ei -äänten määrä on siten kaikista äänioikeutetuista hieman yli 50%. Fifty - sixty.

Vaatii helkutinmoista kanttia äänestää nyt Hollolan valtuustossa kyllä. Moni valtuutetuista puntaroi varmaan yhä päätöstään, mutta kuntalaisten kuulemisen jälkeen päätös ratkaista asia eri tavalla on vaikea. On aika surullista, että kuntaliitoskeskustelu urautui selvitysvaiheen jälkeen mustamaalaus/uhkailulinjalle, jossa kuntalaiset reagoivat ärsytettynä lähinnä tunnepitoisin argumentein. Vahvemman yhteisen elinkeinopolitiikan rakentaminen, mahdollisuudet järkevämpään, tehokkaampaan ja ympäristöystävällisempään maankäyttöön sekä vakaamman taloudellisen pohjan muodostaminen eivät lopulta ole painaneet keskusteluissa kovinkaan paljon! Sen sijaan kirjoituksissa puhutaan kolmipäisestä hirviöstä, joka aivan pian nielaisee pikku pupujussit ahnaaseen kitaansa. Ja mahasta niiden pupujussien ääntä ei kuule enää kukaan.

Hollolan valtuutetut, vetäkääpä vielä hetki rauhassa henkeä. Toivon, että kaikkissa uutta kuntaa selvittäneissä valtuustoissa tehdään päätöksiä 13.9. lähinnä järkiperustein. Kuntaliitos ei ole yksiselitteisesti hyvä tai huono asia, vaan puntarissa on valtava määrä plussia ja miinuksia, etuja ja haittoja, hyviä ja huonoja skenaarioita. Kuntarajan hävittäminen tukee paremmin yhtenäisen työssäkäyntialueen kokonaisvaltaista kehittämistä, joka luo edellytyksiä mm. palvelurakenteen tasapainoisemmalle kehittämiselle nykyisten kuntarajojen tuijottamisen asemesta. Kysymys on asioiden mahdollistamisesta, mitään ei synny itsestään. Kysymys on myös oikeudenmukaisuudesta verotulojen jakautumisen osalta. Hollolalaisista työssäkäyvistä hieman alle puolet työskentelee Lahdessa. Millä tavoin Hollola varmistaa, että sen sydän pumppaa hapekasta verta myös tulevaisuudessa?

Kiivailua Kristillisestä koulusta

2010-08-26T11:44:00.000+03:00

Kristillisten arvojen puolesta puhujat kaupunginvaltuuston pj Ilkka Viljanen ja hallituksen jäsen Marjo Loponen ihmettelevät tämänpäivän ESS:ssa KH:n otto-oikeuden käyttöä Kristillisen koulun asiassa. Kh:n otto-oikeutta tulee toki käyttää harkiten, olen Marjon kanssa asiasta samaa mieltä. Tästä harkintakyvystä olemme nähneet näyttöjä aiemmin mm. Lahden keskustan katusuunnitelmien pallottelussa.

Asia, eli kaupungin lausunto Kristillisen koulun opetusluvasta, tuskin muuttuu palauttamalla se jälleen sivistyslautakunnalle. Kivenä kengässä hiertää samanaikaisesti työnalla oleva palveluverkkotyöryhmän mietintö, jossa tullaan ottamaan kantaa mm. tulevaisuuden koulujen sijoittumiseen ja kokoon. Mielestäni Kristillisen koulu on yksi osa tätä isompaa palapeliä, ja on lähtökohtaisesti väärin, ettei sitä tarkasteltaisi osana kouluverkkoa. Ymmärrän, että koulun laajentuminen monisatapäiseksi on epätodennäköinen skenaario, mutta sen mahdollistamisesta tässä pysyvässä opetusluvassa nyt kuitenkin on kysymys. Toivottavasti lautakunta malttaa odottaa toimikunnan mietinnön valmistumiseen asti.

En malta olla pohdiskelematta sitä, millaisella painoarvolla Viljanen ja Loponen ajaisivat yksityisen koulun pysyvän opetusluvan myöntämistä nykyisessä kouluverkkoratkaisujen epävarmassa tilanteessa mikäli kysymys olisi vaikkapa islamilaisesta tai venäläisestä koulusta? "Suvaitsevaisuutta, suvaitsevaisuutta" - sitä minäkin sydämestäni toivon. Mutta olisiko sittenkin niin, että suvaitsevaisuus kasvaa kulttuurien ja uskontojen välisestä vuoropuhelusta - koulujen ja yhteisöjen arjessa?

Ilmainen siirtolippu Lahden linja-autoihin v.2011?

2010-08-24T22:50:00.000+03:00

Tekninen lautakunta päätyi tänään v.2011 talousarviota käsiteltäessä kannattamaan yksimielisesti esittämääni lisäystä linja-autojen ilmaista siirtolippua koskien:

Lisäksi lautakunta esittää kaupunginhallitukselle erillisen lisämäärärahan myöntämistä linja-autolipun tunnin ajan voimassa olevan, ilmaisen siirto-oikeuden toteuttamiseen vuodelle 2011. Lahden seudullisen joukkoliikennelautakunnan 15.6.2010 lausunnon mukaan useissa kaupungeissa käytössä oleva vaihto-oikeus nopeuttaa matkustamista, alentaa lippujen hintoja sekä luo joukkoliikenteelle myönteistä imagoa. Ilmainen siirto-oikeus kohtelee etuna tasapuolisesti kaikkia väestöryhmiä, tekee joukkoliikenteestä houkuttelevamman vaihtoehdon myös satunnaiselle matkustajalle sekä edistää merkittävästi Lahden strategista tavoitetta D2: Tiivis kestävän kehityksen mukainen yhdyskuntarakenne sekä erinomainen julkisen ja kevyen liikenteen järjestelmä.

Kustannusvaikutukset ovat n.130-160 000 eur. Telan yksimielinen päätös on toivottavasti vakuuttava viesti myös tulevia KH:n ja valtuuston budjettineuvotteluja varten. Ilmaisen vaihto-oikeuden toteutuminen olisi mielestäni merkittävin yksittäinen parannus joukkoliikenteeseen, jossa toki tämän jälkeenkin on vielä paljon kehitettävää. Pikkuhiljaa, rimaa kohottaen...

Masentuneen nuoren harteilla on koko maailma

2010-08-20T01:51:00.000+03:00

Lasten ja nuorten henkisen hyvinvoinnin heikkenemisestä on puhuttu jo maailman sivu. Puhuttu ainakin - oikeasti asialle on tehty vähemmän. Meidän kiireinen, suorituskeskeinen aikamme sairastuttaa yhä kasvavan joukon lapsia, jotka murtuvat kovassa paineessa. Suurin osa lapsista ja nuorista voi melko hyvin - mutta tässä kirjoituksessa keskityn heihin, jotka eivät voi.

Päijät-Hämeen hyvinvointiraportti 2008: "Alle 35-vuotiaiden päijäthämäläisten psyykkinen hyvinvointi on huonompi kuin 35–64-vuotiaiden psyykkinen hyvinvointi, joka puolestaan on huonompi kuin 65–86-vuotiailla. Yksityiskohtaisempi analyysi antaa viitteitä siitä, että Lahdessa asuvien nuorten miesten sekä Lahdessa ja kehyskunnissa asuvien nuorten naisten psyykkinen hyvinvointi olisi keskimääräistä huonompi."

Anna Niemelä, Sosiaalialan osaamiskeskus Verson raportti 3/2007: "Lasten psyykkiset oireet ovat väestöntutkimusten mukaan lisääntyneet. Vakavia psyykkisiä häiriöitä on n. 4 prosentilla ja keskivaikeita n 17 prosentilla 8-9-vuotiaista lapsista." "Lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen resurssit ovat riittämättömät; tarjonta on alueellisesti epätasaista, palvelujärjestelmä hajanainen ja ongelmien tunnistamisessa on puutteita. Kouluikäisten lasten ongelmiin puututaan liian vähän ja hitaasti." "Kaikkein eniten oireita on suomalaisilla 13-vuotiailla tytöillä, joiden joukosta jopa lähes kolmannes kuuluu riskiryhmään."

Nuoren ikäpolven harteilla, todellisuudessakin, on koko tulevaisuutemme. Miten ihmeessä onnistumme tukemaan nuorten kasvua tasapainoisiksi aikuisiksi tässä ajassa, jotta he joskus osaavat kannatella yhteiskuntaamme?

Lasten ja nuorten psyykkiseen oireiluun puuttuminen varhaisessa vaiheessa ontuu rajusti perheneuvolaresurssien riittämättömyyteen. Paljon olisi pitänyt tehdä jo ennen tätä - kotona, päiväkodissa, neuvolassa, koulussa. Vaikka lasten kasvatuksen päävastuu on yhä perheillä, kuin varkain olemme ulkoistaneet merkittävän kasvatusroolin muille yhteiskunnan toimijoille. Samalla perheistä on kuitenkin tullut yhteiskunnan eri instanssien "asiakkaita", jotka varjelevat tiukasti kuluttajan oikeuksiaan. Ajatus yhteiskunnasta oikeana yhteisönä, jonka jäsenenä perheet keskustelisivat lasten kasvatuksesta tasavertaisessa asemassa on yhä vieraampi. Ehkä tässä olisi meillä jokaisella yksilöllä tekemistä?

Mielenterveyden hoitoon tulee laittaa nykyistä selvästi enemmän resursseja - tai niitä on kohdennettava aivan eri tavoin - jotta ongelmiin voidaan reagoida niiden ollessa vielä pieniä. Siemenet lasten identiteetin ongelmiin ja vaikeuksiin ihmissuhteissa kylvetään jo varhain lapsuudessa. Mielestäni yhtenä käytännön parannuksena voisi toimia tiiviimpi neuvolaseuranta 2-5 vuoden iässä, siten että neuvolatyössä keskityttäisiin erityisesti kasvatuksellisiin kysymyksiin. Tämä vaatisi toki melkoista remonttia koko neuvolajärjestelmään, mutta siitä olisi iloa ja apua monissa arjen tilanteissa taisteleville tavallisille perheillekin.

Kannatan mielenterveyden hoidon kokonaisvaltaisempaa (myös lainsäädännöllistä) tarkastelua sekä hoitotakuun ulottamista tähän laajennettuun mielenterveyden hoitoon. Mielen sairaudet ovat ilkikurisen demokraattisia. Meidän kaikkien etuna on, että ihmiset saavat ajoissa apua ongelmiinsa. Pelkkä pilleri ei ketään pelasta.

Salpausselän metsät rakentamisen puristuksissa

2010-08-04T15:18:00.000+03:00

Salpausselällä Lahden ja Hollolan kunnan alueella sijaitsee yhteinäinen metsäalue, jolla on erittäin runsaasti virkistys- ja luonnonarvoja. On upeaa, että Lahdessa metsä alkaa aivan kaupungin keskustan läheisyydestä ja jatkuu yhtenäisenä aina Hämeenkoskelle asti. Yhtenäisten metsäalueiden arvoa ei voi liikaa korostaa ihmisten pirstaloidessa luonnonympäristöjä yhä enenevässä määrin.

Salpausselän metsänhoitotoimenpiteistä voidaan sen sijaan olla montaa mieltä.

Mielestäni talousmetsäajattelu pitäisi hylätä tyystin kaupunkimetsien osalta ja päinvastoin kääntää ajattelu aivan uusille urille: virkistyskäyttöön tarkoitetut metsäalueet voisivat toimia vanhoihin metsiin erikoistuneiden eliöiden suojelussa "stepping stone" laikkuina, askelkivinä kohti sopivia elinympäristöjä. Itseasiassa vanhoja metsiä on Etelä-Suomen alueella niin vähän (0,5% metsämaan alasta), että kaupunkimetsien luonnontilaistamisella olisi merkittävä vaikutus vanhojen metsien kokonaispinta-alaan valtakunnallisesti.

Viime keväänä tarkastuslautakunnan laatimaa arviointikertomusta valtuustossa käsitellessämme tulivat vihreiden ja kokoomuksen "vihreän sävyt" mielenkiintoisella tavalla esille. Tarkastuslautakunta kummeksui kertomuksessaan sitä, ettei Lahdessa olla vieläkään toteutettu aiemmin esitettyjä metsänhoitotoimenpiteitä (jotka perustuvat metsästä saatavaan taloudelliseen hyötyyn). Sanoin omassa puheenvuorossani, että mielestäni Lahdessa tulisi hylätä talousmetsäajattelu kaupunkimetsien osalta kokonaan. Tuija Nurmi (kok.) puolestaan kiirehti heti perääni kyseisten toimenpiteiden suorittamista.

Messilässä toimenpiteitä suoritetaankin sitten oikein urakalla. Messilän alueen järkyttävien hakkuiden osalta ei voida puhua enää viheralueiden nakertamisesta - kysymys on isojen suupalojen haukkaamisesta.

Tuleva, mahdollinen Teivaanmäen hotellihanke on Salpausselän luonnonympäristön kannalta myös arveluttava hanke. Paraikaa käynnissä olevat selvitykset tuovat päättäjillä toivottavasti aikanaan riittävästi tietoa hankkeen toteuttamiskelpoisuudesta. Mitä tahansa ei ole syytä hyväksyä, mutta lähtökohtaisesti voidaan myös ajatella hankkeen mahdollisuuksia toimia uudenlaisen, ympäristöä huomioivan rakentamisen kohteena. Tässä asiassa hankkeen vetäjätahon toivoisin nyt olevan hyvin, hyvin aktiivinen! Omaa kantaani en ole lyönyt lukkoon vaan odotan rauhallisin mielin selvitysten valmistumista.

Demokratia ja kuntafuusio

2010-07-02T02:13:00.000+03:00

Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa, sanotaan.

Minulle kolahti Kimmo Koljosen kirjoitus Uusi Lahti lehden mielipideosastolla 30.6., jonka mukaan minä olen yksi niistä, joka "kävelee lahtelaisten yli" eli on valmis tekemään päätöksen Lahden seudun kuntien yhdistymisestä kuntalaisen mielipiteestä välittämättä. Kyllä, vastustin vasemmistoliiton esitystä neuvoa-antavan mielipidekyselyn järjestämistä.

Välittäminen, minkä puutteeseen kirjoitus viittaa, on tosiaan keskeistä tässä, ja tässä kohtaa Koljonen erehtyy. Varmasti meille jokaiselle vaaleissa valitulle luottamustyön tekijälle äänestäjien, ja yleisemmin kuntalaisten, mielipide on tärkeä.

Aloite kansanäänestyksen tai mielipidetiedustelun järjestämiseen UusiKunta neuvottelujen yhteydessä olisi kuitenkin pitänyt tulla kuntalaisilta. Olisin tuolloin kannattanut varmaan vaikka kansanäänestyksen järjestämistä. Mitään tämän suuntaista ei noussut esille lahtelaisten keskuudesta koko kevään jatkuneiden neuvottelujen aikana, jolloin kuulemistilaisuuksia järjestettiin varmasti tarpeeksi. Kyllä valtuutettujen pitää tällaisen prosessin seurauksena olla tarpeeksi kanttia tehdä (johto)päätökset itse. Kaupungin taloudessa on riittävästi paikkaamista ilman kallista, täysin tyhjän päälle roikkuvaksi jäävää mielipidetiedustelua.

Henkilökohtaisesti toivoisin yhteiskunnan muuttuvan lähemmäs suoran demokratian mallia, jossa kansalaiset/kuntalaiset saisivat huomattavasti enemmän päättää omista asioistaan kuin nykyisessä mallissa. Se ei kuitenkaan tapahdu laatimalla "nice to know" mielipidetiedusteluja poliittisen kilven kiillottamiseksi vaan aidosti vain sillä, että olemme valmiita muuttumaan.

Ja nyt päästään vasta päivän aiheeseen eli Uuteen Kuntaan. Uutta kuntaa, Lahtea uudesti syntyneenä, ei ole vielä olemassa. Selvitysalueen 9 kuntaa ovat nyt viimeisillään raskaana, mutta kukaan ei tiedä, mitä on todella syntymässä. Saammeko jättivauvan vai tuleeko pienokaisesta miniatyyri?

Mitään ei synny, jos ei ole valmis muuttumaan - näkökulman muutos on kaikille osapuolille välttämätön. Uhkia ja pelkoja on paljon, vielä enemmän, mielestäni, kuitenkin mahdollisuuksia ja toivoa. Kaupunkiseutujen kilpailu kovenee, kysymys on siitä millaisen osan luomme tässä muuttuvassa tilanteessa. Voiko riitaisa Päijät-Häme päästä rohkeisiin ratkaisuihin?
Voisiko koko maakuntamme puhjeta kukkaan ja kääntää entiset epäonnistumiset nyt menestykseksi? Toivoa taidetaan tarvita paljon.

Uutta Kuntaa ei vielä ole, paperilla on päätöksentekojärjestelmän suuntaviivat ensimmäisten vuosien osalta. Tulevaisuus on avoin kortti. Uusi Kunta on juuri niin hyvä kuin ovat sen asukkaat, päättäjät ja työntekijät.

Arvostelijoiden pitäisi huomata, että Lahden seudun (Uuden kunnan) päätöksentekomalli aluelautakuntineen on demokratian kannalta selvästi pyrkimystä oikeaan suuntaan, ja siten mm. vastasyntynyttä Oulun seudun kuntaliitosta edistyksellisempi. Täydellinen uudesta kunnasta ei varmasti tule, valmis ei koskaan. Demokratian toteutuminen on aina viimekädessä kiinni tahtotilasta, ihmisjoukon määrästä riippumatta.

Ihmeellisintä on se, että kaikista selvitystyön faktatiedosta huolimatta kuntafuusion ydinkysymys on oikeastaan tunneperäinen. Suhde siihen keitä ovat "me" ja "te".

Sinä joka haluat keskustella kuntafuusiosta tarkemmin kanssani - ota yhteyttä sähköpostitse: svauramo at gmail.com

Kouluverkkoja kokemassa 17.6.

2010-06-14T12:21:00.000+03:00

*edit* Julkaisimme kouluverkkoseminaarin jälkeen tiedotteen, joka ei kuitenkaan puhkaissut uutiskynnystä paikallismediassa. Sen sijaan UL Tommi Bergin kirjoituksen voitte käydä lukemassa täältä.

--
Olemme järjestämässä Lahden peruskouluverkkoratkaisuja koskevan yleisötilaisuuden Kouluverkkoja kokemassa to 17.6. klo 18-20 Lyseon peruskoululla. Merkittävää tilaisuudessa tärkeän aiheen lisäksi myös yhteistyö kaikkien valtuuston pienpuolueiden kesken.

Seminaarin tarkoitus on lisätä poliittista keskustelua ennen syksyn vaikeita kouluverkkoratkaisuja. Tilaisuus on jatkumoa 17.5.2010 jättämällemme valtuustoaloitteelle koskien kouluverkkoselvityksen täydentämistä.

Keväällä hyväksytty kaupungin tuottavuusohjelma linjasi, että sivistystoimialla haetaan 1.66 Meur säästöjä mm. palveluverkkosuunnitelmien toimenpiteitä toteuttamalla. Käytännössä tämä tarkoittaa muutamien koulujen (Anttilanmäki, Metsäkangas, Lyseo) lakkauttamista ja koulujen yhdistämistä suuremmiksi yksiköiksi, joka lisää tuottavuutta eli "tehokasta ja taloudellista toimintaa tilojen näkökannasta". Minkäälaisia muita pitkän aikavälin tarkastelunäkökulmia (oppilaiden hyvinvointi, asuinalueiden vetovoima) tai vaihtoehtoisia tarkasteluja ei selvitykseen ole mahtunut.

Mikä vaikutus lähikoulun häviämisellä on asuinalueen houkuttelevuuteen? Asemanseutu on eräs Lahden vahva kasvusuunta myös asumisen suhteen. Alueelle halutaan lisää työikäistä väestöä, jolla todennäköisesti on myös lapsia. Miten kaukonäköistä on lakkauttaa terve, OAJ:n Vuoden koulu, oppilaitos tai päiväkoti -kilpailussa kunniaa niittänyt 100-vuotias Anttilanmäen koulu? Saavutetaanko tällä todellisia säästöjä?

On aivan totta, että Lahdessa koulujen kiinteistökulut ovat per oppilas ovat maanlaajuista kärkipäätä. Isojen toistuvasti sisäilmaongelmista kärsivien koulujen toistuvat peruskorjaukset kasvattavat kiinteistökuluja myös roimasti - miten paljon yksittäisten pienempien koulujen lakkauttaminen kaunistaisi tilastoja?

Vai olisiko meidän aika alkaa arvostaa pienempiä koulujame asiaankuuluvasti ja pohtia säästöjen hakemista toimialojemme rakenteista? Tarkastuslautakunnan arviointikertomuksen mukaan sivistyslautakunnan organisaatiossa saattaa olla hieman "löysää", josta voisi myös niistää jokusen euron tuottavuuden hengessä.

Loftia ja energiatehokasta puurakentamista Sopenkorpeen

2010-05-28T23:10:00.000+03:00

Lahden radanvarressa oleva Sopenkorven vanha korjaamo- ja teollisuusmiljöö on jäänyt aikojen saatossa sivuun kehityksen kelkasta.

Aivan alkujaan Sopenkorpi oli nimensä mukaisesti synkkää kuusimetsää. Sittemmin alue raivattiin pelloksi. 1940 -luvulla teollisuus- ja pientalorakentaminen pääsi vauhtiin ja alue on täydentynyt myös tämän jälkeen uusilla tuotantolaitoksilla. Sopenkorvessa on sijainnut mm. Järvisen suksitehdas.

Nykyisellään Sopenkorpi on surullinen näky. Hienot vanhat tiiliset teollisuusrakennukset eivät pääse minkäälaisiin oikeuksiinsa romutettujen autojen ja muun epämääräisyyden keskellä.

Sopenkorpi sijaitsee loistavien kulkuyhteyksien päässä Lahden juna-asemalta ja keskustan sekä Launeen palveluista. Tämän alueen soisi tulevaisuudessa kokevan metamorfoosin puolittaisesti jättömaasta kaupungin tyylikkäimmäksi asuinalueeksi. Mitä se voisi tarkoittaa? Loftia vanhoihin teollisuuskiinteistöihin ja vierelle aivan uudenlaista, hyvin energiatehokasta puurakentamista yhdistettynä uusiin, hajautettuihin energiantuotantoratkaisuihin? Historiaa ja designia? Yhdessä Askon ja Tornatorin alueiden kanssa Sopenkorpi voisi muodostaa uuden urbaanin Lahden kasvot, jotka ensimmäisenä toivottavat junamatkailijan tervetulleeksi kaupunkiimme.

Sopenkorven maankäytön selvitys on meneillään. Asiaa tiedusteltuani kuulin, että maankäytön ratkaisumalleja (kaavarunkoja) esitellään meille TELAn jäsenille syksyllä. Jotta tämänkään alueen kehittäminen ei olisi liian helppoa, on alue omistussuhteiltaan hyvin sirpaleinen sekä PIMA(pilaantunut maaperä) -kohde. Näistä hidasteista huolimatta uskon vakaasti, että alueella voi olla uusi, mielenkiintoinen tulevaisuus!

Valtuustoaloitteet kouluverkkoselvityksen täydentämisestä sekä pyöräilytoimikunnan perustamisesta

2010-05-18T10:32:00.000+03:00

Kaupunginvaltuustossa 17.5.2010 jätimme 2 valtuustoaloitetta.

Ensimmäinen koskee 16.2.2010 valmistuneen peruskouluverkkoselvityksen täydentämistä (aloite alla). Aloitteen allekirjoitti 21 valtuutettua, meidän neljän vihreän valtuutetun lisäksi siis 17 valtuutettua muista puolueista. Kouluverkkoaloitteen tekemiseen on osallistunut eräs Anttilanmäen aktiivi Maija Jylhä-Ollila, jonka kanssa olen pohtinut sisältöä. Aloite, kuten huomaatte, ei kuitenkaan puolusta yksisilmäisesti Anttilanmäen koulun säilyttämistä, vaan ainoastaan esittää, että tätä kouluverkkoselvitystä täydennettäisiin hieman laajemmin asioita tarkastelevaksi.

Toinen aloitteemme koski pyöräilytoimikunnan perustamista. Viime valtuustokaudella toiminut joukkoliikennetoimikunta esitti loppuraportissaan pyöräilytoimikunnan perustamista, jota nyt valtuustoaloitteellamme pyrimme edelleen viemään eteenpäin. Toimikunta koostuisi mm. pyöräilyjärjestöistä, poliisista, liikenneturvasta ja maankäytön suunnittelijoista ja sen tehtävänä olisi edistää pyöräilyn edellytyksiä kaupungissa sekä toimia yhteisenä foorumina eri tahojen välillä. Aloite lähti ryhmäaloitteenamme.

Kouluverkkoja koskeva aloite kuului seuraavasti:

VALTUUSTOALOITE 17.5.2010: Lahden kaupungin peruskouluverkkoselvityksen täydentäminen vaihtoehtotarkastelulla ja vaikutusten arvioinnilla

Lahden kaupungin virkamiehistä koostuva kouluverkkotyöryhmä julkaisi 16.2.2010 selvityksen ´Lahden kaupungin peruskouluverkon kehittämislinjaukset’, joka pitää sisällään mm. seuraavat toimenpide-ehdotukset: Lyseon peruskoulun sulkeminen, Lyseon ja Salpausselän lukioiden yhdistäminen, Anttilanmäen koulun sulkeminen, Salinkallion koulun muuttaminen yhtenäiskouluksi, Metsäkankaan ja Kärpäsen koulujen yhdistäminen. Samoja tavoitteita on kirjattu myös kaupungin tuottavuusohjelman toimenpide-ehdotuksiksi.

Kouluverkkotyöryhmän raportissa kerrotaan, että ”työryhmän tehtävänä on Lahden kaupunginvaltuuston hyväksymän strategian mukaisesti palveluverkon ja toimitilojen kriittinen tarkastelu perusopetuksen osalta taloudellisuuden, tuottavuuden ja vaikuttavuuden näkökulmasta. Tavoitteena työryhmällä on kullekin alueelle jäävien koulujen tehokas ja taloudellinen toiminta tilojen näkökannasta.”

Kouluverkkotyöryhmä ei ole raportissaan selvittänyt millaisia vaihtoehtoisia tarkasteluja esitettyjen toimenpiteiden rinnalla on vertailtu. Luottamushenkilöiden vaikutusvaltaa kouluverkkoasiassa kavennetaan tuntuvasti esittämällä vain yhdenlainen ratkaisu oppilaspaikkojen nykyistä tehokkaampaan jakautumiseen eri kouluihin. Työryhmän raportin kehittämislinjaukset ohjaavat voimakkaasti koulujen muuttamista suuremmiksi yksiköiksi, lähinnä tiloihin liittyvän tuottavuuden nojalla, ja kaventavat näin kaupungin palvelutarjontaa. Kouluverkkotyöryhmän selvityksessä ei pohdita esitettyjen toimenpiteiden vaikutusta oppilaiden hyvinvointiin, koulujen ryhmäkokoihin, kaupunginosayhteisöihin tai asuinalueiden vetovoimaan ja kaupunkikuvaan. Kouluverkkoselvityksessä ei myöskään ole arvioitu, miten hyvin esitetyt toimenpiteet tukevat Lahden kaupungin strategiaa, jonka kautta voitaisiin arvioida myös toimenpiteiden välillisiä vaikutuksia kaupungin talouteen. Kaupungin tulevaisuuden kannalta olennaista on, kuinka hyvin kaupunki pystyy houkuttelemaan nuorta, työikäistä väestöä. Työikäisen väestön näkökulmasta kouluasiat ovat tärkeitä, koska työikäisellä väestöllä on yleensä lapsia. Kouluverkkotyöryhmän raportti ei anna riittäviä taustatietoja ja oikeita, vertailtavia vaihtoehtoja päätöksenteon tueksi.

Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että kouluverkkotyöryhmä täydentää raporttiaan vaihtoehtoisten toimenpiteiden tarkastelulla sekä selvityksellä näiden toimenpiteiden oletetusta vaikutuksesta oppilaiden kokemaan hyvinvointiin, ryhmäkokoihin, koulutarjonnan monipuolisuuteen, kaupunginosayhteisöihin, kaupunkikuvaan sekä Lahden vetovoimaan asuinkaupunkina. Lisäksi on arvioitava, kuinka hyvin eri vaihtoehdot tukevat Lahden kaupungin strategiassa esitettyjä päämääriä ja menestystekijöitä (A-F). Lisäselvityksessä on pohdittava myös oppilaaksiottoalueiden rajauksen vaikutusta kouluverkkoratkaisuihin. Edelleen esitämme, että kouluverkkotyöryhmän kokoonpanoa täydennetään Lahden Seudun Vanhempainyhdistys ry:n sekä Lahden kaupungin maankäytön edustajalla. Vaihtoehtojen vaikutusten arviointiin käytetään asiantuntijoita kaupungin museon ja strategiapuolen edustajista sekä tarvittaessa myös muilta tahoilta.

Talouspolitiikasta ja ydinvoimasta

2010-05-13T10:36:00.000+03:00

Kuluva politiikan kevät on ollut puolueiden muuntumis- ja värileikkien, säteilevien energiapäätösten ja latautuneen talouskeskustelun aikaa. Elämme läpikapitalisoituneessa maailmassa, jonka taloushorisontti siintää muutaman kuukauden päässä ja turbulenttisten talouden sääilmiöiden ennustettavuus näyttää heikolta. EMU toi etua vientivoittoiselle Suomelle talouden noususuhdanteessa, mutta näyttää nyt nurjemman puolensa Kreikan velkojen muuttuessa yhteisvastuullisiksi. Vaihtoehtoja ei taida kuitenkaan olla.

Koko talousjärjestelmän epävakaudesta huolimatta Suomessa halutaan satsata jähmeään, raskaaseen ydinenergiatekniikkaan, jonka investoinnit näyttävät ainakin Olkiluoto 3:n kokemusten perusteella tulevan huomattavasti ennakoitua kalliimmaksi. Saavutetaanko unelmalla halvasta ydinsähköstä tavoiteltuja vaikutuksia talouselämään? Pysyvätkö yritykset ydivoiman turvin Suomessa?

Oma kantani ydinvoimaan on ollut nuoruuden intomielisen vastustamisen jälkeen etsivä. Suomi tuottaa tällä hetkellä (2008 tiedot) n. neljäsosan sähköstään ydinenergialla. Olkiluoto3 nostaa valmistuessaan osuuden n. 40%:n. Ydinvoima on - ja tulee pitkään olemaan - merkittävä energiamuoto Suomessa. Jos energiantuotannossa olisi valittava vain hiilivoiman tai ydinenergian väliltä, kallistuisin ydinvoiman kannalle. Onneksi valikoima ei ole näin suppea. Uusiutuvat energiamuodot kehittyvät huimaa vauhtia ja niiden merkitys globaalissa sähköntuotannossa on tulevaisuudessa huomattavasti ydinvoimaa suurempi. Kansainvälinen energiajärjestö IEA on ennakoinut ydinenergian osuudeksi maailman sähköntuotannosta v. 2030 n. 16%, kun uusiutuvien osuus olisi vastaavasti 26%. Suomen on syytä pysyä uudenlaisen energiateollisuuden kelkassa, joka voi tarjota runsaasti työpaikkoja tulevaisuudessa.

OL3:n rakentamiskustannukset ovat ylittäneet alkuperäiset kustannusarviot tähän mennessä yli 2 miljardilla. Ydivoimalan epäonnistuneesta suunnittelusta maksetaan siis enemmän kuin Suomi lainaa Kreikka -paketissaan. OL3:n virheiden maksumiehiksi joutunevat ranskalaiset veronmaksajat, mutta tulevissa rakennussopimuksissa näin tuskin on. Miksi ydinvoiman rakentamisen epävarmuuksista puhutaan niin vähän?

Ydinvoiman riskit ja loppusijoituskysymys ovat kokonaan oma alueensa, jota sivuan tässä vain hieman. Loppusijoituskysymystä emme pääse karkuun, vaikka ydinvoimaa ei lisää rakennettaisikaan, onhan meillä ydinvoimaa käytössä vielä pitkälle tulevaisuuteen. Kyynisesti ajatellen Suomi voisi tehdä ydinvoiman loppusijoituksesta hyvän bisnessektorin. Muut ydinenergiaa käyttävät maat sijoittaisivat varmaan mielellään säteilevän ydinjätteensä Euroopan perukoilla olevaan peruskallioiseen-perusturvalliseen-hyväuskoiseen Suomeen.

Vihreät ovat ajaneet itsensä hankalaan tilanteeseen ydinvoiman kanssa. Ydinvoiman täydellinen demonisoiminen samanaikaisesti hallituksessa pysymisen kanssa ei ole järkevää politiikkaa. Vihreiden kannattajissa on runsaasti myös ydinvoiman kannattajia. Korkeasti koulutetut vihreät ymmärtävät energiakysymysten monimutkaisuuden, pelotteluun perustuva tematiikka herättää lähinnä ärtymystä. Ydinvoimaan -kuten muihinkin energiantuotantomuotoihin- liittyy riskejä, joista on syytä puhua tunteilematta. Energiapolitiikan on oltava kylmän rauhallista. Itse kaipaisin puolueemme sisälle lisää tilaa erilaisille näkemyksille energiantuotannosta. Vihreiden laatima näkemys energiapolitiikasta, Vihreän kasvun malli, nojaa myös sähkön tuotantoon ydinenergialla osana kokonaisuutta. Vihreiden nykyisen energiapolitiikan olisi kuitenkin kyettävä linjaamaan Suomen tie ulos ydinenergian käytöstä. Mikäli tällaista tietä ei kyetä näkemään, on energiakeskusteluun saatava lisää vihreitä sävyjä - uskottavuuden vuoksi.

Valtuustoaloite: raitiovaunuliikenteen mahdollisuudet Lahden keskustan liikennejärjestelyissä

2010-04-21T12:32:00.000+03:00

Aleksi Mäntylä, Pekka Komu ja minä sekä 22 muuta valtuutettua teimme ma 19.4.2010 valtuustossa seuraavan aloitteen:

Raitiovaunuliikenteen mahdollisuudet Lahden keskustan liikennejärjestelyissä

Me allekirjoittaneet valtuutetut pyydämme tutkimaan raitiovaunuliikenteen mahdollisuuksia keskusta-alueen liikenteen kehittämiseksi Lahdessa. Selvityksessä on tutkittava useamman raitiovaunuliikennöintitavan mahdollisuuksia ja kustannuksia keskusta-alueen liikenteen ongelmakohtien purkamiseksi. Erilaisia raitiovaunuvaihtoehtoja ovat mm. monorailit, pika- ja ilmaraitiovaunut sekä sähkömagneettijunat.

Pyydämme myös tutkittavaksi linjavaihtoehtoja, jotka yhdistävät keskusta-alueen tärkeät palvelulliset, logistiset ja kulttuuriset kiintopisteet toisiinsa. Näitä pisteitä ovat mm. rautatieasema, tori, urheilukeskus, satama, Sibeliustalo, pääkirjasto, kaupunginteatteri, Paavolan marketit ja TRIO. Tämä pystyttäisiin toteuttamaan esimerkiksi kahdeksikon muotoisella reitillä (liite 1: http://maps.google.com/maps/ms?ie=UTF8&hl=en&msa=0&msid=102510140597033324210.00047f3d6cc7421128273&ll=60.986348,25.666466&spn=0.029682,0.077162&z=14 ). Tästä olisi välitön hyöty keskusta-alueen asukkaille ja Lahteen tuleville turisteille.

Samalla on järkevää tutkia raideliikenteen laajentamismahdollisuuksia keskusta-alueen ulkopuolelle ja sen vaikutuksia hankkeen kustannustehokkuuteen (esim. keskussairaala, Messilä, Hollolan ja Nastolan kuntakeskukset) sekä erityyppisiä rahoitusratkaisuja hankkeen toteuttamiseen mm. erilaisten hankerahojen, tukien ja yritysrahoituksen yhdistelmiä. Tuleva matkakeskus voisi toimia myös raitiovaunuliikenteen logistisena solmukohtana, josta matkustaja voi vaihtaa sujuvasti liikennevälineestä toiseen. Jos ajatusta raideliikenteen kehittämisestä viedään tarpeeksi pitkälle, voidaan koko keskusta-alueen maankäyttö suunnitella raideliikenteen tuomista mahdollisuuksista ja rajoitteista käsin.

Esimerkkikaupunkeina hankkeelle voisi käyttää vaikka Saksan Freiburgia pikaraitiovaunuteineen tai Ruotsin Uppsalaa ilmaraitiovaunusuunnitelmineen. Freiburg on pinta-alaltaan nykyisen Lahden kokoinen ja Uppsala vuorostaan karkeasti Päijät-Hämeen kokoinen kaupunki. Freiburgissa on Lahteen nähden kaksinkertainen asukasluku, mutta Uppsalan asukasluku jää vähän alle Päijät-Hämeen asukasluvun. Esimerkkikaupunkeja voidaan vertailla Lahden/Päijät-Hämeen kanssa mm. maankäytön ja asukasluvun raitiovaunuliikenteelle asettamien reunaehtojen tarkastelussa sekä maankäytön kokonaisvaltaisessa optimoinnissa julkisen liikenteen näkökulmasta käsin.

Lahti tarvitsee kipeästi rohkeutta tehdä uudenlaista maankäytön ja liikkumisen politiikkaa. Raitioliikenteeseen perustuva keskusta-alueen liikenne olisi vahva näyttö siitä, että kaupunkimme on ympäristökaupungin statuksen arvoinen ja todellinen edelläkävijä Suomessa.

Tuottavuusohjelma

2010-04-12T19:28:00.000+03:00

Lahden kaupunginvaltuusto päätti 12.4. tuottavuusohjelmasta. Ryhmäpuheenvuorossamme totesin seuraavaa:

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Käsissämme oleva tuottavuusohjelma on Lahden kaupungin näkemys valtionvarainministeriön edellyttämästä tuottavuusohjelmasta. Kuten todettua, tuottavuusohjelma on syntynyt virkamiesvalmistelussa ja luottamushenkilöiden rooli ohjelman valmistelussa on ollut hyvin vähäinen. Tästä huolimatta, tai juuri siksi, ohjelmassa on paljon hyvää ja useiden muiden kaupunkien ohjelmiin verrattuna paljon enemmän ”kättä pidempää” – rohkeutta sanoa asioita ääneen ja tehdä niistä konkreettisia. Harva voi olla eri mieltä sähköisten palveluiden lisäämisen tarpeesta tai välttämättömyydestä hahmottaa uudelleen kaupungin palvelutuotantorakennetta.

Päättäjän sitoutuminen ohjelmaan ei kuitenkaan synny kivuitta. Ei liene yllättävää, että ohjelman sisältämät yksityiskohdat herättävät valtuutetuissa epäilyksiä siitä, että valtuusto hyväksyessään ohjelman tulee samalla hyväksyneeksi periaatteita, jotka voivat johtaa enemmistön tahtotilan vastaisiin toimenpiteisiin. Näistä ehkä kaikkein läpinäkyvimpiä esimerkkejä ovat poliittisesti vaikeat koulu- ja kirjastoverkon muutokset. Päättäjille on kaiken aikaa vakuutettu, että kustakin suuresta asiasta tehdään aikanaan erilliset päätökset. Vihreän valtuustoryhmän mielestä on välttämätöntä, että näissä yksityiskohtaisemmissa tarkasteluissa selvitetään riittävästi vanhojen palvelupisteiden käyttömahdollisuuksia myös uuden tyyppisten yhteispalveluiden järjestämisessä.

Suuria haasteita tullaan kokemaan mm. vanhusten kotihoidossa, jossa henkilöstömäärän tavoitteeksi on tuottavuusohjelmassa on asetettu 16 henkilön työpanoksen väheneminen tähän vuoteen verrattuna, yli 75-vuotiaiden väestöosuuden kasvaessa samalla nykyisestä alle 9 % lähelle 10 % koko kaupungin väestöstä. On aika selvää, että nykyisellä palvelujen tuotantotavalla ei näihin tavoitteisiin voida päästä. Toisaalta toimialajohtaja Tervahauta on korostanut esittelyissä myös varsinaisen hoitotyöhön käytettävän ajan kasvattamista nykyisestä. Uskomme kyllä, että sähköiset työskentelytavat voivat jossain määrin nopeuttaa työtä eri toimialoilla, mutta teknologiauskossakin kannattaa säilyttää realismia. Vanhusten luona käytettyyn kotihoitoon tuskin saadaan asiakaskohtaisesti lisää aikaa näillä sisäänrakennetuilla tavoitteilla, sillä asiakasmäärä kasvaa pelkästään seuraavan 3 vuoden aikana 5-10 %. Se, millaisia sote-palveluiden ulkoistamiseen tähtääviä olettamia tuottavuusohjelma myös pitää sisällään, voimme me valtuutetut vain arvailla.

Olemme varmasti kaikki sisäistäneet kilpailukyvyn kehittämisen kaupunkimme kohtalonkysymykseksi, tekijäksi, joka määrittelee sen millaisessa kaupungissa me tulevaisuudessa elämme. Uusilla rakentuvilla asuinalueilla on tässä kehityksessä paljon merkitystä, nojaahan Lahden väestönkasvu ja menestys paljon Helsingissä työskentelevien, hyvin toimeentulevien ihmisten houkuttelemiseen tälle alueelle. Paljon vähemmälle keskustelulle ovat jääneet ne vaikutukset, joita tätä väestöryhmää varten kaavoitettujen asuinalueiden kehittämisellä on muiden kaupunginosien palvelu- ja yhdyskuntarakenteeseen. On luonnollista, että kaupungin investoinnit ovat suhteellisesti suurimmat uusille asuinalueille, mutta tämä ei saa merkitä tuottavuusajattelun unohtamista uusien alueiden investointien osalta. Myös vanhemmista lähiöistä on pidettävä huolta. Lahdessa on oltava hereillä ja ymmärrettävä sosiaalisen epätasa-arvoistumisen vaikutukset koko kaupungin elinvoimaisuudelle. Syrjäytymisen syveneminen on kaupunkimme talouden kannalta varmasti paljon vanhusväestön kasvamista suurempi uhkatekijä, joka tulee ymmärtää nimenomaan tuottavuuskysymyksenä. Pitkän aikavälin taloustarkastelussa syrjäytymisen ehkäisy on vihreän valtuustoryhmän mielestä aivan keskeisimpiä asioita.

Viheralueiden merkitys TEKY:n osiossa kaupungin kasvuedellytysten tekijänä on sympaattinen ja kannatettava, mutta kaipaisi rinnalleen myös joukkoliikenteen tärkeän roolin lausumista ääneen. Vihreä valtuustoryhmä toivoo, että panokset joukkoliikenteeseen nähdään tästä huolimatta keskeisenä houkuttelevuuteen ja imagoon vaikuttavana asiana.

Näillä huomioilla vihreä valtuustoryhmä voi hyväksyä tuottavuusohjelman.

Mikä on kulttuuriperinnön arvo Lahdessa?

2010-04-09T12:31:00.000+03:00

Lahden konserttitalon tilanne koki uuden käänteen, kun kiinteistön omistava Musiikkiopiston omakotisäätiö jätti vastoin omaa haluaan purkulupahakemuksen viime viikolla. Pitkään palloteltu arvokkaan kiinteistön kohtalo oli tullut viime vuoden lopulla yllättäen tilanteeseen, jossa kaupungin taholta ei annettu mitään toivoa.

Kulttuurihistoriallisesti arvokkaan rakennuksen peruskorjaukseen ei ole haettu valtion/EU:n tukia, koska talon tulevaisuus on ollut jatkuvasti epäselvä, kertoi säätiön asiamies Paula Kurki-Suonio tiedustellessani asiaa häneltä.

Kaupungin virkamiesjohto on kaikessa hiljaisuudessa päättänyt kiinteistön kohtalosta ja nyt vaan odotellaan, että tilanne luisuu purkua puoltavaksi. Uhkakuvana on, että pian meillä on Itä-Berliinistä tuttuja tyhjillään seisovia talovanhuksia Lahden keskustassa odottamassa, että museoviraston on pakko myöntyä purkulupaan. On tiedossa, että konserttitalon/torin läheisyydessä on eräs toinenkin hyvin hankalassa tilanteessa oleva kiinteistö, joka tosin ei ole kaupungin omistuksessa. Tämäkö on sitä keskustan kehittämistä, josta niin kovasti puhumme? Puretaan vanha ja rakennetaan uutta tilalle, vanhaan lahtelaiseen tyyliin? Edustaako tällaisten suunnitelmien vastustaminen kehityksen jarrua??

Peruskorjausavustusten saamiseksi konserttitalon tulevaisuuden käytöstä pitäisi olla tarkat ja realistiset suunnitelmat.

Kirsti heitti ilmoille blogissaan entisen sote-toimialajohtaja Liukon esittämän ajatuksen konserttitalon muuttamisesta uuden kunnan valtuustosaliksi. Tätäkin ajatusta voisi työstää yhtenä vaihtoehtona lisää, sillä ilmeisesti on selvillä, ettei uuden kunnan valtuusto tule mahtumaan Lahden kaupungintalon tiloihin. Tietysti vaihtoehtojen hahmottaminen edellyttää sitä, että tahtotilaa rakennuksen säilyttämiseen yhä löytyy.

Lahdessa taitaa olla aika pitkä henkinen taival edettävänä, jotta todella syvällisesti ymmärretään, mistä kaikesta kestävässä kehityksessä oikein on kysymys. Nuoren kaupunkikulttuurimme historian fyysisten merkkien kunnioittaminen on ensiarvoisen tärkeää: ne tekevät Lahdesta Lahden.

Pienin askelin tohtoriksi

2010-04-07T09:52:00.000+03:00

Tänään sain tiedon, että ensimmäinen varsinainen väitöskirjaartikkelini on hyväksytty julkaistavaksi Landscape & Urban Planning lehdessä. Ehkä vain oman väitöskirjansa kanssa joskus painiskelleet voivat ymmärtää onnentunteen, jonka tämä tieto sai minussa aikaan..

Matka tohtoriksi on usein odotuksia mutkikkaampi ja pidempi. Aloitin väitöskirjatyön 2004, jolloin perustin kenttäkokeet Lahden kaupungin alueelle. Muutaman intensiivisen laboratorio- ja kenttätyövuoden jälkeen sain 2007 kesäkuussa pienet kaksoset, joiden hoitoon oli mukava keskittyä ja jättää hetkeksi akateeminen puurtaminen. Ymmärsin kuitenkin myös pian, ettei minusta ole kotiäidiksi kovin pitkäksi aikaa. Töihin palasin 2008 syksyllä, josta lähtien olen työstänyt tutkimustani loppuun. Samana syksynä minut myös valittiin Lahden valtuustoon ja seikkailuni politiikan ihmemaassa alkoi. Pienet lapset, kunnallispolitiikka ja väitöskirja tuntuvat itsestäkin ääneen sanottuna aika hengästyttävältä kokonaisuudelta, mutta olen onnistunut luomaan jonkinlaisen sisäisen harmonian arkeen (perheeni saattaa olla harmoniasta toista mieltä). On hyvin mielenkiintoista ja hienoa päästä tarkastelemaan asioita erilaisista näkökulmista ja rooleista. Luottamushenkilönä toimiessa on kyettävä pohtimaan asioita hyvin laajasti ja omien tarpeiden ulkopuolelta, jonka koen tasapainottavan perheenäidin ja tutkijan arjen intensiivistä keskittymistä omiin ja aivan lähimpien ajatuksiin ja tarpeisiin.

Sille, joka jäi ihmettelemään väitöskirjani aihetta kerron lyhyesti, että tutkimusaiheenani on kasvillisuuden vaikutus ravinteiden kiertokulkuun kaupunkimaaperässä. Olen väitöskirjassani tutkinut myös tarkemmin eri kasvien vaikutuksia maaperän hajottajaravintoverkkojen rakenteeseen, sillä näillä maaperäeliöstön kokoonpanon pienillä nyansseilla voi olla yllättävän paljon merkitystä koko ekosysteemin toimintaan. Tutkimuksemme antavat viitteitä siitä, että erilaiset kasvit todellakin muuttavat kaupunkimaan eliöstöä ja tätä kautta myös sen toimintaa. Kasvilajien valinnalla voidaan vaikuttaa haitallisesti tai edullisesti maaperän kykyyn sitoa ravinteita.

Tavoitteeni on saattaa väitöskirja esitarkastukseen syksyllä, jonka jälkeen uudet haasteet odottavat jossain toisaalla.

Kohti yhteistä uutta kuntaa

2010-04-01T13:53:00.000+03:00

Vihreän valtuustoryhmän kannanotto UusiKunta -hankkeeseen julkaistiin 1.4. ESS Lukijan sana -palstalla. Näin kirjoitimme:

Kohti yhteistä uutta kuntaa

Päijät-Hämeen kuntajakoselvitys etenee tasatahdissa kevään kanssa. Yhdistymissopimus valmistuu kesän korvilla, jolloin asia siirtyy valtuustojen puntaroitavaksi. Päätöksiä tehdään syksyllä. Kevät menee usein humahtaen ohi, mutta kuntajakoselvitys ansaitsisi vielä paljon kiireetöntä ja valoisasti tulevaan katsovaa pohdintaa.

Lahden näkökulmasta Päijät-Hämeen kuntien liittyminen yhdeksi suureksi kunnaksi herättää yhtä monenlaisia tuntoja ja lisäkysymyksiä kuin selvitysalueen laitamiltakin katsottuna. Kuntaidentiteettikysymykset eivät korostu Lahdessa, mutta sen sijaan kuntaliitoksen taloudelliset vaikutukset pohdituttavat varmasti. Maankäytölliset haasteet täältä mastokaupungista käsin tuntuvat melkoisilta maapinta-alan kasvaessa 25-kertaiseksi, joskin mahdollisuus maakunnan tasoiseen kokonaisvaltaiseen maankäytön optimointiin on myös alueellisesti ennennäkemätön. Tämä optimointi voi parhaimmillaan tuottaa pitkäjänteisiä ratkaisuja, jotka mahdollistavat mm. joukkoliikenteen nykyistä paremmat toimintaedellytykset tulevaisuudessa.

Selvityksessä mukana olevien pienempien kuntien asukkaita tuntuu liitoksessa epäilyttävän eniten sen vaikutukset palveluihin sekä lähidemokratiaan. Uhkakuvana on, että palvelut ja päätöksenteko karkaavat kauas näköpiiristä. Huoli on ymmärrettävä, mutta on myös rehellisesti kysyttävä, millaisia palvelut ovat tulevaisuudessa niissä kunnissa, jotka eivät lähde mukaan?

Kuntaliitos voi tuoda mukanaan myös sellaisia uusia ratkaisuja, joita kuntien on vaikeaa tai mahdotonta tavoitella toimiessaan erillisinä yksiköinä. Lähipalveluita (erit. sote) voidaan haja-asutusalueelle osin tuottaa esim. liikkuvina. Ehkäpä uudistustyöt Lahden sote-sektorilla ottavat myös lisää tuulta purjeisiinsa kilvoitellessaan alueen muiden, hyvin hoidettujen toimijoiden kanssa.

Lähidemokratia on varmasti liitoksen yksi kiperimpiä kysymyksiä, ja ratkaisumallien löytyminen vaatii vielä paljon työtä. Ajatukset aluelautakuntien roolista ja kokoonpanosta ovat vielä pahasti keskeneräisiä. Toimikuntien ja esiselvittäjien työtä varmasti helpottaisi, mikäli kuntaliitosta pohtivat aktiiviset kuntalaiset kohdistaisivat osan tarmostaan konkreettisten ehdotusten esittämiseen. Viimekädessä lähidemokratian toteutuminen on eniten riippuvainen poliittisesta tahtotilasta.

Kasvuprosessi uuden kunnan asukkaaksi on lyhyt kuin Suomen suvi. Syksyyn mennessä meidän kaikkien tulee kyetä vaihtamaan näkökulmaa tiukasti oman kunnan alueen eduista koko liitosalueen parasta katsovaksi.

Lahden vihreä valtuustoryhmä
Saara Vauramo, pj.
Kirsti Vaara, vpj.

Kasilinjalla keskustan kohteisiin?

2010-03-12T11:25:00.000+02:00

Viime viikolla julkistettiin Trafix Oy:n yhteistyössä kaupungin kanssa laatima ideointiraportti Lahden kaupungin keskustan liikennejärjestelyistä.

Konsulteille oli annettu tehtäväksi pohtia erityisesti Lahden keskustan läpikulkuliikenteen ohjaamista pois Vesijärvenkadulta, sekä liikennejärjestelyjä torin ja matkakeskuksen alueella. Näihin annettuihin tehtäviin raportti vastaa ennakkoluulottomalla tavalla, kun kustannusvaikutuksista ei tarvinnut ideointivaiheessa välittää.

Pidin raportissa erityisesti laajemmasta keskustakehä-ideasta, jonka sisäpuolella suosittaisiin erilaisin ratkaisuin kevyttä ja joukkoliikennettä. Ehkä keskustakehä voisi pohjoisesta ulottua vieläkin laajemmalle (Vesijärvenkadun ja Lahdenkadun risteykseen), jotta Taidepanimon ja Malskin alue saataisiin selvemmin osaksi kävelykeskustaa. Myös tuleva Ranta-Kartanon alue tulisi jollakin lailla sitoa paremmin kävelykeskustaan. Tähän osaltaan vastaa raportissa kaavailtu Lahdenkadun alitus, joka pitäisi kyllä toteuttaa todella laadukkaasti.

Joukkoliikenteen profiilin kohotusta on korostettu konsulttien selvitystyössä, asia jonka varmasti allekirjoittavat kaikki lahtelaiset. 100 000 asukkaan kaupunki painii joukkoliikenteen kehittämisen kanssa vaikeammissa haasteissa kuin selvästi suuremmat kaupungit, sillä mahdollisuuksia liikenteen järjestämiseksi on volyymin vuoksi vähemmän. Konsulttien mielestä pikaratikka ei ole vielä kustannustehokas vaihtoehto Lahden kokoiseen kaupunkiin. Muualla maailmassa testataan myös ihan uusia liikkumisen muotoja -kuten Uppsalassa ilmaratikkaa:

Lahden vihreät ovat myös ideoineet keskustan joukkoliikennejärjestelyjä. Tämä kasilinja voisi toimia millä tahansa joukkoliikennevälineellä, vaikka alkuperäinen ajatus olikin pikaraitiotie.
Kasilinja yhdistäisi keskustan tuntuman kaikki merkittävimmät kohteet ja mahdollistaisi nopean yhteyden torilta asemalle.

Mitä mieltä sinä olet konsulttien raportista? Anna palautetta kaupungille: teky(at)lahti.fi

Hämäläistä bussikulttuuria

2010-03-08T14:04:00.000+02:00

Lahti on monessa suhteessa mainettaan huomattavasti mukavampi paikka. Yhdessä suhteessa se on sitä aivan ylenmäärin -nimittäin bussissa.

Lahtelainen tapakulttuuri julkisissa liikennevälineissa on herättänyt minussa aina jonkinlaista hämmästystä ja hilpeyttäkin. Suurin osa matkustajista huikkaa kuskille kiitokset noustessaan pois kyydistä. Tämä tuntui minusta Lahteen muuttaessani ihan uskomattomalta ottaen huomioon melkoisen korkeat lippujen hinnat ja joiltakin osin riittämättömän palvelutason. Pääkaupunkiseudulla tällaisesta sosiaalisuudesta busseissa ei voi edes uneksia - äkeän kiireisessä liikenteessä hyvän huomenen huikkaaminen tai hymyily on ilmeisesti mahdotonta.

Tämänaamuinen matkani kotoa torille ylitti kuitekin lahtelaisen bussikohteliaisuuden standardin: kuski toivotti bussiin noustessani tervetuloa ja torille jättäessä huikkasi matkustajajoukolle "Mukavaa päivänjatkoa ja tervetuloa uudelleen" kuin lentokoneen ohjaamosta ikään. Vanha herrasmies välitti iloisella tyylillään hyvää mieltä monen työmatkalaisen aamupäivään. Vau!

Sunnuntaihiihtäjän Finlandia lauantaina 27.2.2010

2010-02-28T17:28:00.000+02:00

Ohhoi, jos olisin eilen aamulla 9:30 Juha Rehulan pyssyn paukahdettua ymmärtänyt millaiselle reissulle olenkaan lähdössä. Voi olla, että olisi pupu mennyt pöksyyn. Edessä oli 50 km hiihto perinteisellä tyylillä täysin käsittämättömissä olosuhteissa.

Lämpötila hilautui jo aikaisin aamupäivällä nollan tietämille ja ilman lähes 100% suhteellisen kosteuden takia latu liippaantui eli jäätyi pinnasta. Tämän seurauksena pitoa löytyi aniharvalta hiihtäjältä ja latu muuttui ensimmäisten ryhmien jälkeen puuroksi ja hävisi pian kokonaan. Eteneminen oli jotakin kyntämisen ja liukastelun välimaastosta, muistuttaen hetkittäin etäisesti hiihtoa. Näin mentiin ensimmäiset 25km.

Sukset lipsuivat, hiihtäjät kaatuilivat ja kiroilivat. Varsinaista vaivaishiihtoa, kuten eräs kanssahiihtäjistäni asian muotoili. Naurattikin niinä hetkinä kun v-käyrä oli vähemmän korkealla. Kaaduin matkalla itsekin useamman kerran, mutta eräs kaatuminen alamäessä oli kaikkein kuumottavin: hiihtäjiä tuli mäestä alas solkenaan ja minä olin rähmälläni keskellä mäkeä. Jostain kummasta sain kasattua virtaa kunnon kamikaze-loikkaan, jonka voimasta lensin sukset jalassa vasempaan lumipenkkaan. Taisin siinä seivata jonkun yhteentörmäyksenkin.

25 km jälkeen me häntäpään hiihtäjät saimme nauttia juuri ajetusta ladusta ja
ja taivas tuntui aukenevan. Loppumatka olikin huomattavasti vähemmän tuskainen, vaikka pitoa joko ei ollut ollenkaan jään takia tai sitten mäkien jälkeen lunta oli pohjissa isoina kökkäreinä. Voimat kuitenkin riittivät nyt paremmin, kun ei tarvinnut jatkuvasti jännittää jalkoja möykkyräisellä alustalla.

Saavuin maaliin ajassa 6h 24 min, joka on siedettävä melko vähäiseen harjoituskilometrimäärään ja olosuhteisiin nähden. Tavoitteena ollut 6h aika jäi saavuttamatta, mutta enpä sitä osannut harmitella.

Kunnon pakkaskeleissä ja kovilla latupohjilla harjoittelu ei vastannut kisapäivän urheilulajia oikein millään tavalla. En olisi arvannut, että varsinaisten hiihtolenkkien jälkeinen hipsuttelu kotiin sukset jalassa auraamattomia kävelyteitä pitkin muistuttaisi eniten tulevia kisaolosuhteita. Jossakin vaiheessa mielessä oli vahvana ajatus, että ei enää koskaan. Ei kylläkään matkan pituuden, vaan olosuhteiden vuoksi. Saas nähdä, jäikö Finlandian suhteen nälkä, hiihtotreenien aivan varmasti.

Kilpailun vapaaehtoistyöntekijät pelastivat minun päiväni ihanalla iloisella tsemppauksellaan! Lämmin kiitos heille!

Yleiskaavatyö kaipaa moniäänistä keskustelua

2010-02-11T10:56:00.000+02:00

Julkaistu Uusi Lahti -lehden mielipidepalstalla 10.2.2010

Keskustan parkkipaikat maksulliseksi

2010-02-05T13:02:00.000+02:00

Jätin teknisen lautakunnan viime kokouksessa 19.1.2010 lautakunta-aloitteen, joka koski kaupungin omistamien keskustan maksuttomien parkkipaikkojen muuttamista maksulliseksi. Aloite, jonka allekirjoitti 7 lautakunnan jäsentä kuului näin:

---
Keskusta-alueen maksuttomien pysäköintipaikkojen muuttaminen maksulliseksi

Lahden kaupunginvaltuusto hyväksyi 18.1.2010 kauppatorin asemakaavamuutoksen, joka tähtää maanalaisen pysäköintialueen rakentamiseen torikannen alapuolelle.

Me teknisen lautakunnan jäsenet esitämme, että kaikki kaupungin omistamat keskusta-alueen maksuttomat pysäköintipaikat tulee muuttaa maksulliseksi, jotta keskitetyn ja maksullisen pysäköinnin järjestämisen edellytyksiä sekä maksujen tason vaikutusta pysäköintimääriin ehditään selvittää hyvissä ajoin ennen rakentamisen aloitusta.

Tällä hetkellä maksuttomia pysäköintipaikkoja löytyy runsaasti mm. linja-autoaseman sekä pääkirjaston alueelta.
---

Maksuttomia kaupungin omistamia pysäköintipaikkoja löytyy Lahden keskustan alueelta tällähetkellä n. 700 kpl. Liikenneinsinööri Matti Hoikkasen mukaan Kisapuiston (linja-autoaseman parkkikenttä) alueella on 300 paikkaa, pääkirjaston takana toiset 300 paikkaa ja 100-150 kpl löytyy keskustan kadunvarsilta.

Talvi-iloa

2010-01-18T09:02:00.000+02:00

Olen hurmaantunut talvesta, pakkasesta, hiihtämisestä, lumen kaikkialle tunkevasta kylmästä kauneudesta. Täällä pohjoisen perukoilla asuminen on mielekästä vain, kun talvet tarjoilevat meille jotakin näin upeaa.

Kerrankin meillä on oikea talvi!

Me ihmiset olemme ajattelultamme kuitenkin niin yksinkertaisia otuksia, että yksittäisen vuoden sää vaikuttaa suuresti käsitykseemme ilmaston suurista trendeistä. Eikö ilmasto siis olekaan lämpenemässä?

Ilmastonmuutoksesta on viime syksyn aikana käyty paljon keskustelua julkisuudessa. Keskustelua on vauhdittanut joulukuussa pidetty Kööpenhaminan ilmastokokous, joka jäi konkreettisilta tuloksiltaan valitettavan laihaksi. Suomalaista keskustelua on leimannut myös periaatteellinen vääntö siitä, onko ilmasto ylipäänsä muuttumassa ja mikä vaikutus ihmisellä asiaan on. Ilmastonmuutoksen kriittisesti suhtautuva "skeptikkoleiri" on myös saanut suomalaisesta mediasta tukevan jalansijan ja koko ilmastotutkimusta koskevat väittämät ovat varmasti hämmentäneet tavallista kansalaista. Toisaalta ilmastotutkijoiden suuri enemmistö on ollut ihmeellisen vaitonainen. Tässä hyvä linkki ilmastotutkijoiden ylläpitämälle sivulle, jossa
käydään erittäin vilkasta, yleistajuista keskustelua näistä asioista: www.realclimate.org

Meidän maallikkojen on luotettava siihen, että alan tutkijoiden suuri enemmistö kykenee tuottamaan puolueetonta ja luotettavaa tietoa. Poliittisten päättäjien on puolestaan uskallettava tehdä johtopäätökset ja ratkaisut tämän tiedon pohjalta.

Kaunista ja nautinnollista talvea kaikille!

Keskustan kehittämisestä - kenen utopiasta totta?

2010-01-07T13:35:00.000+02:00

Keskustelu Lahden kaupungin keskustan kehittämisestä velloo paraikaa kiihkeimmillään ennen tammikuun valtuuston kokousta, jolloin paljon puhuttanut toriparkin mahdollistava asemakaavamuutos tulee päätettäväksi.

Olen esittänyt kriittisiä mielipiteitä toriparkin suhteen yleisönosastokirjoituksissa sekä Uusi Lahti -lehdessä julkaistussa "kädenväännössä" Einari Pohjolaisen (kok) kanssa. Löydätte jutut sivuiltani osoitteesta: http://www.vihreatehdokkaat.fi/saara.vauramo/?page_id=3

Perusajatus kriittisen näkemykseni takana on sama, jonka myös vastanimetty TKK:n liikennetekniikan professori Tapio Luttinen esitti tämänaamuisessa ESS artikkelissa (http://www.ess.fi/?article=265420): joukkoliikenteen nykyistä paremmat toimintamahdollisuudet sekä houkuttelevuus vaatinee sen suosimista henkilöauton asemesta kaupunkisuunnittelussa. Eli suoraan sanottuna: bussilla pääsisi helpommin/nopeammin/lähemmäs palvelukeskittymiä kuin omalla autolla. Lahti on niin autoilumyönteinen kaupunki, että mielestäni näiden ratkaisujen pitäisi olla melko rajuja, jotta saataisiin jotakin tuntuvaa aikaiseksi. Toinen asia on sitten se, että maankäytön kokonaisvaltaisten ratkaisujen pitäisi tukea näitä tavoitteita. Jos kaavoitamme kaupan suuryksiköitä kaupungin laitamille niin on turha uikuttaa kun ihmiset asioivat sitten niissä, käytännössä ainoalla mahdollisella kulkupelillä eli omalla autolla. Ei toriparkki kykene muuttamaan tällaista isoa trendiä: järjestys pitäisi olla päinvastainen eli ensin lopetettaisiin kaupan suuryksiköiden kaavoittaminen tiiviin yhdyskuntarakenteen ulkopuolelle ja sitten mietittäisiin, olisiko tarvetta lisätä autopaikoitusta keskustassa. Näin esim. ekokaupunki Freiburgissa, jossa on samalla myös vahvasti ohjattu väkeä joukkoliikenteen käyttäjiksi mm. liittämällä uudet asuinalueet jo kaavoitusvaiheessa nopeaan kevytraitioväylästöön.

Eräs hämmästyttävä piirre toriparkkia kannattavien puheissa on vankkumaton usko siihen, että tällä kaavalla saadaan ihmeitä aikaiseksi. Mielestäni todellakin on kysymys ihmeestä, mikäli juuri tämä on se ratkaiseva menestystekijä keskustan elinvoimaisuudelle. Keskustan kaupallinen painopiste ja palvelut ovat siirtyneet jo aika päiviä sitten torin alueelta Paavolaan, eikä ko. kaavalla saada lisää rakennusoikeutta alueelle. Toriparkki voisi sen sijaan helpottaa keskustan täydennysrakennushankkeita velvoiteautopaikkojen suhteen. Tämä on mielestäni vahvin argumentti toriparkin puolesta, mutta en saata olla kummeksumatta vaihtoehdottomuutta tässä keskustelussa. Aivan varmasti nämä velvoiteautopaikat olisi järjestettävissä muualtakin. Ehkäpä tätä asiaa pitäisi ennenkaikkea lähteä muuttamaan eduskunnasta käsin.

Samaan aikaan kun toriparkkia kannattava vahva kokoomusleiri heittelee vastapoolia erilaisilla "muutosvastarinta" sutkautuksilla ja esittelee omaa näkemystään "kehityksenä" ja vastapuolen argumentteja siten implisiittisesti "taantumuksellisina", on havaittava, että kysymys on pitkän linjan kehityksen hahmottamisesta. Kaikki "kehittäminen" ei ole kestävää ja siten on perusteltua, että joitakin asioita on vastustettava parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi. Näkemyserot tästä parhaasta -siis utopia unelmien kaupungista- ovat koko keskustelun ytimessä, mutta niitä ei jostain syystä haluta usein sanoa ääneen. Mahtaisikohan se olla ympäristökaupungin päättäjänä epämuodikasta sanoa, että ei oikein usko joukkoliikenteeseen kasvavana kulkumuotona, ja että kannattaa yksityisautoilun helpottamista edelleen?

Valtuustossa ratkaistaan kenen utopia voittaa. Todellisuus on kuitenkin toinen juttu.

Lahteen vihreä massatapahtuma?

2009-12-22T09:27:00.000+02:00

Keskustelimme eräiden lahtelaisten eturivin poliitikkojen kanssa Lahden erilaisista tapahtumista (tai niiden puutteesta) viime perjantaina TEKYn työnjuhlan tuoksinassa. F1 -venekisan mahdollinen poisjääminen ensi kesän ohjelmistosta tuntuu harmittavan osaa kaupungin asukkaista ja vaikuttajista. En kyllä voi parhaalla tahdollanikaan laskea itseäni tähän joukkoon.

Suurten tapahtumien järjestäminen Lahteen on sinänsä arvokas asia, on hyvä, että niitä uskalletaan tehdä riskeistä huolimatta. Tarvitsemme matkailijoita ja uusia kävijöitä sekä myönteisen kuvan välittämistä kaupungistamme. Lahden maine laahaa edelleen kaupungin todellisen olemuksen perässä, valitettavasti. Samalla kun tapahtumilla voi todeta olevan itseisarvoa, niin kaupungin julkikuvan kehittämisen kannalta niiden sisällöllä on paljon keskeisempi merkitys: mitä kaupungissa tapahtuu luo mielikuvia siitä mitä siellä osataan ja mihin panostetaan.

F1 -venekilpailut olivat meille vihreille aika hankala paikka: välittömiä ympäristövaikutuksia ei kilpailuilla todetusti ole Vesijärven ympäristön tilaan, mutta sen välilliset ja imagolliset vaikutukset ovat selvästi ympäristön kannalta kielteiset -kuten kaikella moottoriurheilulla. En kyllä innostu minkään rallien järjestämisestä Lahdessa.

Meillä on kunnianhimoinen ja tulevaisuuteen katsova uusi strategia kaupungillemme -siinä on uskallettu nostaa ympäristö ja muotoilu kaupungin kärjiksi. Nyt olisi korkea aika myös alkaa miettiä sitä, miten näitä viestitään vahvasti ulospäin. Viihteelliset yleisötapahtumat ovat yksi hyvin merkityksellinen asia.

Millainen voisi olla ympäristömyönteinen massatapahtuma? Melontakilpailut Vesijärvellä vai kantaaottavaa musiikkia maailmanluokan tähdiltä? Jamie Oliver kokkaamassa ekologista ruokaa Mukkulan rannassa? Vesijärven ympäriajot päästöttömillä kulkupeleillä?

Muotoilun osalta pitäisi myös pohtia kansainvälisesti hyvin näkyvää tapahtumaa, joka kruunaisi muotoilun pääkaupunki 2012 -vuoden. Ympäristöarvot istuvat syvällä jo muotoilussakin, joten ekologian ja estetiikan yhdistäminen yleisötapahtuman ohjaavana arvoasetelmana tarjoaisi juuri sellaista mainosta Lahdelle kuin kehittyvät klusterimme tarvitsisivat.

Valtuustoaloite 14.12.2009

2009-12-14T21:33:00.000+02:00

Valtuustoaloite 14.12.2009

Energiatehokkuuteen panostettava peruskorjausten yhteydessä

Lahti hyväksyi kesäkuussa kunnianhimoisen strategian, jossa on asetettu tavoitteeksi mm. puolittaa Lahden kasvihuonepäästöt vuoden 1990 tasosta vuoteen 2025 mennessä. Strategiassa todetaan mm. seuraavaa: ”Kaupunki parantaa oman toimintansa energia- ja materiaalitehokkuutta sekä tukee ja ohjaa asukkaita ja muita toimijoita toimimaan ympäristöystävällisesti.”

Lahden kasvihuonepäästöistä 72 % tulee sähkön ja lämmön tuotannosta. Pelkästään rakennusten lämmittäminen aiheuttaa kolmanneksen Lahden kasvihuonepäästöistä. Kiinteistöjen energiankäytön tehostaminen on siten erittäin merkittävä asia kehitettäessä kaupunkiympäristöä ekologisesti ja taloudellisesti kestävämpään suuntaan. Lahden kaupunkikonserni omistaa mm. Tilakeskuksen ja Lahden Talot Oy:n kautta merkittävän määrän rakennuksia, joiden energiatehokkuuteen se voi vaikuttaa.

Rakennukset jaetaan nykyään energiatehokkuusluokkiin A-G, missä A on energiatehokkuudeltaan vähän kuluttava ja energian kulutus kasvaa mentäessä kohti G-luokkaa. Esimerkiksi Lahden Talot Oy:n kiinteistöistä suurin osa on D- tai E-energiatehokkuusluokassa. Kasvihuonekaasupäästöjen puolittamisen tavoite vuoteen 2025 mennessä edellyttää kuitenkin uuden energiatehokkaamman rakentamisen lisäksi puuttumista vanhojen kiinteistöjen energian käyttöön. Suurin osa kiinteistöistä tulee olla A-, B- tai C-luokassa. Tämän tavoitteen saavuttaminen edellyttää energiatehokkuuden nykyistä parempaa huomioimista peruskorjausten yhteydessä. Jokaisessa peruskorjauksessa tulee energiatehokkuusluokkaa pystyä parantamaan vähintään kaksi luokkaa paremmaksi. Tämä kasvattaa peruskorjausten kustannuksia, mutta lisäinvestoinnit maksavat itsensä pidemmällä aikavälillä takaisin pienentyneinä sähkö- ja lämmityskuluina.

Energiatehokkuutta lisättäessä on kuitenkin käytettävä järkeä. Emme halua lisää homeongelmia, vaan uutta tekniikkaa käyttäviä ilmastointiratkaisuja, älykästä valaistusta, parempaa ja hengittävää eristystä, kattopinta-alan hyödyntämistä energian tuotannossa sekä vaihtoehtoisia lämmitysjärjestelmiä, kuten maa- ja järvilämpöä. Panostamalla uuteen ympäristötekniikkaan peruskorjausten yhteydessä houkuttelemme alueellemme niin uusia kuin vanhojakin ympäristöalan yrittäjiä ja osaajia, eli juuri niitä joista haluamme Lahden olevan tunnettu tulevaisuudessa.

Lahden kaupunki on sitoutunut energiankäytön tehostamiseen solmimalla kahdenvälisen energiatehokkuussopimuksen (KH 422§ 30.6.2008) työ- ja elinkeinoministeriön kanssa. Me allekirjoittaneet haluamme, että Lahden kaupunki ottaa energiankäytön tehostamisen keskeiseksi kiinteistökannan hallinnan periaatteeksi, eikä pitäydy vain velvoitteena olevien energiakatselmusten laatimisessa. Siten on perusteltua, että Lahden kaupunki laatii pikimmiten ohjeistuksen energiatehokkuuden lisäämisestä osana kiinteistöjen peruskunnostuksia.

"Ekologinen kaupunki" - seminaari Lahdessa 28.-29.1.2010

2009-12-11T11:32:00.000+02:00

Lahdessa järjestetään tammikuussa Argumenta (SKR:n tukema hanke) seminaari otsikolla "Ecological city".

Kuten kutsusta näette, on ohjelma todella mielenkiintoinen. Mukaan on tulossa kansainvälisiä ja kansallisia kaupunkitutkimuksen kärkinimiä. Toivottavasti paikalle saapuu paljon kuulijoita!

Tapahtuman sivut löytyvät osoitteesta:
http://blogs.helsinki.fi/suomalainenkaupunki/

Paluu sorvin ääreen

2009-08-20T09:47:00.000+03:00

Elokuu.. ehkä kaikkein kaunein meidän kuukausistamme. Syksy on tulossa, mutta kesä ei ole vielä hellittänyt otettaan. Huikean kauniin, aurinkoisen päivän jälkeen tulee pimeä ja viileä ilta. Pidän syksystä.

Arki tuli kuvioihin taas kertarysäyksellä elokuussa: lasten päivähoitorumba, väitöskirjani kanssa punnertaminen ja luottamustoimien aiheuttamat kiireet. Loman jälkeen nautin kuitenkin hommista taas enemmän. Palikat tuntuvat istuvan nyt paremmin paikoilleen, kun saimme lapset lähelle päiväkotiin ja voin itse suhauttaa pyörällä töihin.

Väitöskirjan työstäminen on todella pitkäjänteinen ja ajoittain erittäin uuvuttava projekti, jota on etukäteen aivan mahdotonta kuvitella. Olen huomannut itsessäni uusia piirteitä: keskittymiskyvyn puutteen, mikäli en saa "hypeä" päälle. Tieteellisen tekstin kirjoittaminen on todella vaikeaa, jos ei ole kova into päällä. Tässä mielessä tieteen tekeminen muistuttaa taidetta: ilman luomisen iloa tai tuskaa ei oikein synny mitään! Minä saan kyllä näitä luomishepuleitakin, jolloin en malttaisi käydä edes lounastauolla, mutta toisaalta on myös päiviä, jolloin tuijotan tyhmänä tietokoneen ruutua saamatta oikein mitään aikaiseksi. Ajatukset livahtavat silloin huomaamatta politiikan kuvioihin. Yhtäkaikki, uskoisin olevani jotakuinkin aikataulussa väitöskirjan suhteen.

Nyt alkava syksy on kenties kaikkein kovin luottamustoimieni suhteen. Ensi vuoden budjetteja väännetään kovaa vauhtia ja rankkoja päätöksiä joudumme varmasti tekemään. Joukkoliikenteen lipputukien säilyttäminen on sellainen kysymys, jonka eteen olen valmis itse tekemään paljon töitä. Lahden julkisen liikenteen kehittäminen on kaupungin uudessa strategiassa sekä useissa muissa yhteyksissä nostettu yhdeksi hyvin olennaiseksi kysymykseksi kaupungin kehittymiselle kestävään ja houkuttelevaan suuntaan. Mielestäni asia on erityisen keskeinen houkuttelutekijä lapsiperheitä silmällä pitäen. Ja lapsiperheiden houkuttelemiseksi Lahden tulisi olla taloudellisessa ahdinkotilassakin aktiivinen, sillä väestön vanheneminen tapahtuu erittäin nopealla aikataululla. Teknisen toimen investointipuolta sen sijaan täytyy kyetä katsomaan suurennuslasilla ja tässä vaiheessa vain kiireellisimmät hankkeet tulisi mielestäni toteuttaa.

Ranta-Kartano meni läpi äänin 30-29

2009-06-16T12:13:00.000+03:00

Pitkään puhuttanut Ranta-Kartanon kaava meni Lahden valtuustossa eilen (15.6.) läpi hiuksen hienosti, äänin 30-29. Tilanne oli siis aivan vastaava kuin aikanaan Sibeliustalon kohdalla.

Matti Kataja (kok) teki palautusehdotuksen, joka pohjautui pääosin julkisuudessa laajasti esille tuotuihin näkemyksiin rakentamisen rajaamisesta Jalkarannantien ja Kyösti Kallion kadun välille. Asetuin kannattamaan tätä palautusehdotusta, vaikka sekään ei kaikilta osin miellyttänyt minua. Mielestäni mitään vanhaa kaavaa ei olisi voinut suoraan käyttää kaavan jatkovalmistelussa, vaan asia olisi pitänyt aloittaa puhtaalta pöydältä. Palautusehdotuksessa tuotiin esille kuitenkin kaavatyön valmisteluvaiheessa tarvittavan asiantuntijaosaamisen lisääminen ekologisen rakentamisen osalta, jonka vuoksi kannatin ko. palautusta. Jotenkin jäi kyllä huono maku koko käsittelystä.

Lahdessa "adressidemokratia" nähdään ilmeisen ristikkäisenä edustuksellisen demokratian kanssa. Ehkäpä pelkkä adressien kerääminen on aikansa elänyt tapa yrittää vaikuttaa, ei sillä ainakaan vakuuteta tämän kaupungin päättäjien enemmistöä. Seuraava askel olisi mielestäni kansan mielipiteen rehellisempi kuuleminen kansanäänestysten kautta, loppuisi ainakin selittelyt ja oletukset enemmistön tahdosta.

Tämän kaupungin keskustelukulttuurissa olisi hyvin paljon toivomisen varaa. Henkilökohtaisten herjojen heittäminen, uhkailu ja asioiden vääristely eivät kuulu sivistyneeseen kulttuuriin. Järkevää keskustelua kaavatyöstä haittasi suuresti se, että kansalaisilla ja joillakin päättäjilläkin oli virheellisiä käsityksiä kaavan sisällöstä. Esim. autopaikkojen määristä käytiin loppuun asti typerältä tuntuvaa vääntöä, vaikka vaikutus niihin on jotakuinkin +-0, ne vaan muuttuvat maksullisiksi. Virheellisiä mielikuvia vastapuolen näkemyksistä pyrittiin myös aivan tarkoitushakuisesti esittämään oman näkökannan tukemiseksi. Hyvä esimerkki tästä on kaavahanketta puoltaneiden argumentti siitä, että alueelle on saatava rakentamista ja SIKSI ko. kaava on hyväksyttävä. Ei kaavan palautusta kuitenkaan tehty siitä lähtökohdasta, että alueelle ei rakenneta. Ei puistomaisen Ranta-Kartanon kansanliikekään lähtenyt pitkään aikaan enää tästä olettamasta, kun he alkoivat esittää vaihtoehtoisia suunnitelmia. Mielestäni pelkkä rakentamisen kannattaminen on aika heikko argumentti sille, että sen tulisi olla juuri esitetyn kaltaista.

Jokatapauksessa, nyt kaava on hyväksytty ja sen kanssa on opittava elämään. On erittäin mielenkiintoista nähdä miltä osin lopputulos tulee muistuttamaan nyt hyväksyttyä kaavaa ja mistä asioista joudutaan aikojen saatossa tinkimään. Useita esittämiäni asioita mm. ekologisesta rakentamisesta (ESS 14.6.) voidaan huomioida myös nyt hyväksynnän saaneessa kaavassa.

Paljon ennen alueen rakentumista me tulemme näkemään Ranta-Kartanon julkisuudessa käydyn keskustelun aikaansaamia kerrannaisilmiöitä, joilla voi olla ikäviä vaikutuksia myös muilla päätöksenteon osa-alueilla. Nyt pitää ankarasti miettiä keinoja, miten päättäjien ja kansalaisten välistä juopaa saadaan tässä kaupungissa kurottua. Tehtävä ei totisesti ole helppo kuntatalouden selvästi kiristyessä lähivuosina.

Samassa valtuuston kokouksessa hyväksyttiin myös mm. Lotilan koulun peruskunnostustyön osaksi alunperin lautakuntien esittämä kuntosalin saneeraus, jota vastustettiin kaupunginhallituksessa sen korkean hinta-arvion (400 000 euroa) vuoksi. Minustakin hinta on korkea, mutta asetuin kannattamaan tätä esitystä, sillä tilan kunnostaminen opetuskäyttöön olisi myös maksanut rahaa. Mitään arviota tästä ei ollut esitetty. Lukuisista puheista ymmärsin, että ko. kuntosalilla on oletettavasti melko suuri arvo ennaltaehkäisevässä työssä. Olin myös aiemmin TELAssa puoltanut alkuperäistä suunnitelmaa kuntosaleineen.